Eli, lupasin päivitellä sitä mukaan kun asiat etenevät.
Tänään oli siis tarkoitus kirjoittaa mm. siitä kuinka viime viikolla puhe/keskustelutuntien opettajamme Tomoko oli ihanan auttavainen ja kävi meidän vaihtoon hakevien kanssa pienet harjoitus haastattelut, ihan että saisimme hieman tuntua ja henkistä valmiutta Japanin lähetystön haastattelua varten. Me kaikki FKFn hakijat tosiaan saimme kutsut kokeeseen ja haastatteluun Japanin suurlähetystöön, jonne suuntasimmekin eilen jännityksen vallassa.
Enivei, kun kutsut tulivat, sovimme Tomokon kanssa että tämä pitäisi meille haastattelut ja kävisimme sitten läpi heikkouksia ja vahvuuksia joita opettaja huomasi "haastattelun" aikana. Tämä auttoi yllättävän paljon jännittämisen kannalta, sillä kun sai hieman neuvoja että mihin kannatti kiinnittää huomiota omassa puhumisessaan niin sitä osasi sitten suhtautua hieman rauhallisemmin itse haastattelu tilanteessa.
Ja eilen tosiaan oli itse H-hetki. Ensin aamusta istahdimme kokeeseen joka oli jaettu kolmeen osaan jotka vaikeutuivat aina osa osalta. Omasta mielestäni oma kokeeni meni ihan päin hanuria ja henkisesti jo luovutin että, juu ei tuu mitään, turha edes kuvitella. Kokeen jälkeen oli sitten aikaa käydä syömässä ja ostamassa lohtudusmakeisia Tokyokanista ennen kuin palasi takaisin lähetystölle odottelemaan omaa haastattelu aikaa. Mitä lähemmäs oma haastattelu tuli, sitä enemmän sitä kuitenkin rupesi hieman jännittämään, koska noh, mikä tahansa haastattelutilanne jännittäisi ketä tahansa, mutta auta armias kun se pitäisi tehdä Japaniksi. Mutta ei auta itku markkinoilla, haastattelusta oli suoriuduttava parhaansa mukaan. Ja hyvin se menikin, ainakin kun vertasin sitä mielessäni viime vuoden yritykseen joka oli aivan totaalinen katastrofi omalta osaltani. Tällä kertaa kuitenkin onnistuin kuullostamaan itsevarmalta (niin itsevarmalta kun tärisevät kädet vain suvaitsivat) ja sain vastattua suhteellisen selkeästi kaikkiin kysymyksiin.
Kun kaikki oli ohi, suorimme yhden opiskelutoverini kanssa suoraan Starbucksiin kahville ja avautumaan toisillemme kokemuksistamme. Tietenkin kummallakin oli hieman paniikinomainen angstaus siinä sitten meneillään kun Maple Macchiattoja siemailimme auringon paahtaessa kahvilan ikkunasta suoraan pöytäämme. Kun junaan päästiin niin heitettiin koko koe/haastattelu tilanne mielestämme ja koomailimme ja katselimme videoita youtubesta iPadillani. Ja tietenkin valmistauduimme odottamaan lähetystön tuloksia ainakin keskiviikkoon, pisimmillään torstaihin asti.
Aamulla töissä en kuitenkaan saanut haastattelua mielestäni ja kävin haastatteluhetken läpi mielessäni useaankin otteeseen jynssätessäni Hesburgerin pöytiä ja lattioita puhtaaksi. Ja angstasin... kovaa. Kotona sitten yritin taas heittää koko homman mielestäni upottautumalla olkkarin nojatuoliin lukemaan. Ei ole helppoa tämä tulosten odottelu ei. Kun puhelin piipitti sähköpostin saapumista, ensimmäinen ajatus oli että jaa jotain mainospostia jostain.
....eipä ollutkaan. Lähettäjänä tuttu lähetystön työntekijän nimi. Kädet täristen kun naputtelin viestin auki ja saatoin ehkä pitää pientä mekkalaa kun luin kaksi ekaa riviä sähköpostista jossa minua onniteltiin ja ilmoitettiin että lähtetystö on valinnut minut yhdeksi Japanin opetusministeriölle suositeltavista opiskelijoista. Ja niin, nyt on siis tiistai. Koe ja haastattelu oli eilen. Meille sanottiin että tulokset tulevat jossain vaiheessa tällä viikolla, oletimme että ke tai to. Ja joo. Olen ehkä pienimuotoisessa shokissa tai sitten en vain ole vielä tajunnut sitä pientä tosiasiaa että olen oikeasti (n. 90% varmuudella) lähdössä ensi syksynä Japaniin vaihtoon. Vuodeksi. Vuosi maassa jota rakastan. Vuosi Japanilaisessa yliopistossa. Hihi.....
Mutta mutta, tässä vaiheessa tilanne on siis vielä se että lähetystö suosittelee vasta Japanin opetusministeriölle josta päätös tulee jossain vaiheessa kesällä. Ja sen jälkeen pitää vielä odotella että edellä mainittu ministeriö keskustelee yliopistojen kanssa. J-chanin kokemusta lainaten: lentotiedot saapuu about kuukaus ennen itse lähtöpäivää. Haha, jännittävä kesä tulossa.
Joten jään tässä nyt sitten odottamaan seuraavaa sähköpostia lähetystöltä ja siihen asti biletän henkisesti ja yritän sisäistää sitä tosiasiaa että olen aika pirun varmasti lähdössä sinne vaihtoon syksyllä.
Päivittelen taas tämän asian osalta kun saan lisää tietoa. Siihen asti yritän keksiä jotain muuta kirjoitettavaa. Siihen asti.
Sanna, over and out. じゃーねー！
Showing posts with label opiskelu. Show all posts
Showing posts with label opiskelu. Show all posts
2015/03/17
2015/02/19
Yrittänyttä ei laiteta
Tämä aika vuodesta taas: epätoivoinen yritys päästä vuodeksi Japaniin vaihtoon, osa 3. Kolmas kerta toden sanoo, eikös? En tosin elättele mitään suuriakaan toiveita, koska tässä asiassa elämä on vaan potkinu mua niin rankasti päähän aikaisemmin etten halua taas pudota siltä pettymyksen kielekkeeltä jos minua ei _taaskaan_ valita mahdolliseksi vaihtariksi.
Hakuprosessi on siis vasta alkanut. Hakupaperit julkaistiin kolmisen viikkoa sitten, lista yliopistoista pari viikkoa sitten. Olen käynyt läpi kaikki mahdolliset yliopistot, lukaisten läpi yliopistojen esittelyt, tarkistaen mihin minulla olisi mahdollisuus päästä (n. 95% kaikista yliopistoista noilla listoilla), minkälaisen majoituksen yliopistot tarjoaa (suosin dorm houseja, kämpän etsiminen on pain in the peffa) ja tietenkin kurssitarjonnan. Jotkut yliopistot listaa ihan kivasti mahdollisia kursseja, toiset taas listaa vain kielikurssit ja muut kurssit on mainittu vain sanalla Culture. Välillä siis joutuu suuntaamaan itse yliopiston omalle sivulle katsomaan josko siellä olisi tarkempaa infoa.
Listalla on 56 yliopistoa ympäri Japania. Käytyäni esittelyt läpi, omalle 'mahdollisten' listalleni jäi 15 yliopistoa. Näistä pitäisi nyt sitten valita kolme. Tai tarkemmin kaksi mahdollisesta 14:sta. Koska ykkös vaihtoehtoni on Osaka University (Handai). Kiitokset vain J:lle yliopiston esittelystä alkuvuodesta 2013.
Seuraavaksi piti sitten käydä nuo yliopistot läpi uudelleen, listaten risut ja ruusut jokaisesta jotta saisin karsittua noita yliopistoja vähemmälle. Uh, puuduttavaa hommaa. Onneksi pidin itseäni varten running commentarya niin pystyin käymään yliopistot läpi sitä mukaa mitä olen niistä kommentoinut käydessäni esittelyt ekan kerran läpi. Kätevästi auttoi kursimaan listan 6 mahdolliseen. Näistä nyt sitten valitsemaan kaksi. Perusteellisen esittelyjen ja yliopistojen omien sivujen läpi pläräämisen ja 'mitä haluan opiskella Japanissa' aivojen rääkkäämisen jälkeen löysin kuitenkin ne kaksi puuttuvaa yliopistoa lopulliselle listalleni.
Tässä siis valintani:
1. Osaka University (Handai)
Koska tiedän yliopiston kurssitarjonnan varsin hyvin kiitos J:n kurssi kirjojen, tiedän löytäväni täältä juuri niitä kursseja joita haluan suorittaa ja jotka auttaisivat kandin tutkielmani kanssa. Tunnen myös International campuksen vierailtuani siellä pariinkin otteeseen vuonna 2013. Tunnen myös pari opettajaa kiitos muutamalle opintoretkelle ostallistuttuani (kaikesta tästä kiitos J:lle joka minua mukaan aina kutsui).
2. Kyoto Institute of Technology (KIT)
Taideaineet. Koska alunperin olen graafinen suunnittelija, tämä yliopisto veti puoleensa erittäin laajalla taideaineiden valikoimallaan. Plus eipä ole yliopiston sijaintikaan yhtään paha: Kioton kaupungin pohjoisosassa, varsin lähellä pariakin temppeliä ja pyhäkköä sekä ihania maisemia, plus mahdollisuus muuhun ulkoiluun mm. Hiei -vuoren läheisyydessä. Kyllä kiitos!
3. Kanazawa University (KU)
Sijainti lähellä pohjoisrannikkoa Ishikawan prefektuurissa. Alue olisi siis ennestään täysin tuntematonta, mutta koska haluan tutustua Japaniin mahdollisimman laajasti, niin miksipä ei sitten lähtisi jonnekkin hieman syrjemmälle kuin nämä perus suurkaupungit mitä Japani tarjoaa. Kanazawalla on myös tarjolla ihanasti taideaineita, plus mahdollisuutta tutustua Japanilaiseen perhe-elämään niin yliopisto kurssilla kuin homestayllakin. Myös yliopiston tarjoama kurssi nyky-Japanin koulutuksesta herätti mielenkiintoa, mietinnässä kun on ollut myös mahdolliseksi uravalinnaksi lastentarhan opettaja Japanissa. (I like kids and am a bit crazy, ok.)
Kaikki kolme yliopistoa myös tarjoaa dormissa asumista, mikä oli yksi tärkeitä pointteja yliopiston valinnassani. Handailla on kaksi eri dormia, toinen kampuksella, toinen pienen kävelymatkan päässä. KITn ja KUn dormit ovat kampuksilla.
Ja nyt sitten itse paperisotaan. Japani on kyllä paperisotien ihmemaa. Pelkästään hakupaperit vaativat 6 sivua, siihen päälle kaikki mahdolliset todistukset koulusta, kielitaidon tasokokeista (jos sellaisia on suorittanut), lääkärin todistukset ym. Unohtamatta suosituskirjettä omalta opettajalta. Plus kaksi passikuvaa hakupapereihin. Hullun hommaa tämä, mutta tehtävä on jos vaihtoon mielii.
Että tällaista tällä kertaa. Päivitystä sitä mukaan kun asiat etenevät.
Hakuprosessi on siis vasta alkanut. Hakupaperit julkaistiin kolmisen viikkoa sitten, lista yliopistoista pari viikkoa sitten. Olen käynyt läpi kaikki mahdolliset yliopistot, lukaisten läpi yliopistojen esittelyt, tarkistaen mihin minulla olisi mahdollisuus päästä (n. 95% kaikista yliopistoista noilla listoilla), minkälaisen majoituksen yliopistot tarjoaa (suosin dorm houseja, kämpän etsiminen on pain in the peffa) ja tietenkin kurssitarjonnan. Jotkut yliopistot listaa ihan kivasti mahdollisia kursseja, toiset taas listaa vain kielikurssit ja muut kurssit on mainittu vain sanalla Culture. Välillä siis joutuu suuntaamaan itse yliopiston omalle sivulle katsomaan josko siellä olisi tarkempaa infoa.
Listalla on 56 yliopistoa ympäri Japania. Käytyäni esittelyt läpi, omalle 'mahdollisten' listalleni jäi 15 yliopistoa. Näistä pitäisi nyt sitten valita kolme. Tai tarkemmin kaksi mahdollisesta 14:sta. Koska ykkös vaihtoehtoni on Osaka University (Handai). Kiitokset vain J:lle yliopiston esittelystä alkuvuodesta 2013.
Seuraavaksi piti sitten käydä nuo yliopistot läpi uudelleen, listaten risut ja ruusut jokaisesta jotta saisin karsittua noita yliopistoja vähemmälle. Uh, puuduttavaa hommaa. Onneksi pidin itseäni varten running commentarya niin pystyin käymään yliopistot läpi sitä mukaa mitä olen niistä kommentoinut käydessäni esittelyt ekan kerran läpi. Kätevästi auttoi kursimaan listan 6 mahdolliseen. Näistä nyt sitten valitsemaan kaksi. Perusteellisen esittelyjen ja yliopistojen omien sivujen läpi pläräämisen ja 'mitä haluan opiskella Japanissa' aivojen rääkkäämisen jälkeen löysin kuitenkin ne kaksi puuttuvaa yliopistoa lopulliselle listalleni.
Tässä siis valintani:
1. Osaka University (Handai)
Koska tiedän yliopiston kurssitarjonnan varsin hyvin kiitos J:n kurssi kirjojen, tiedän löytäväni täältä juuri niitä kursseja joita haluan suorittaa ja jotka auttaisivat kandin tutkielmani kanssa. Tunnen myös International campuksen vierailtuani siellä pariinkin otteeseen vuonna 2013. Tunnen myös pari opettajaa kiitos muutamalle opintoretkelle ostallistuttuani (kaikesta tästä kiitos J:lle joka minua mukaan aina kutsui).
2. Kyoto Institute of Technology (KIT)
Taideaineet. Koska alunperin olen graafinen suunnittelija, tämä yliopisto veti puoleensa erittäin laajalla taideaineiden valikoimallaan. Plus eipä ole yliopiston sijaintikaan yhtään paha: Kioton kaupungin pohjoisosassa, varsin lähellä pariakin temppeliä ja pyhäkköä sekä ihania maisemia, plus mahdollisuus muuhun ulkoiluun mm. Hiei -vuoren läheisyydessä. Kyllä kiitos!
3. Kanazawa University (KU)
Sijainti lähellä pohjoisrannikkoa Ishikawan prefektuurissa. Alue olisi siis ennestään täysin tuntematonta, mutta koska haluan tutustua Japaniin mahdollisimman laajasti, niin miksipä ei sitten lähtisi jonnekkin hieman syrjemmälle kuin nämä perus suurkaupungit mitä Japani tarjoaa. Kanazawalla on myös tarjolla ihanasti taideaineita, plus mahdollisuutta tutustua Japanilaiseen perhe-elämään niin yliopisto kurssilla kuin homestayllakin. Myös yliopiston tarjoama kurssi nyky-Japanin koulutuksesta herätti mielenkiintoa, mietinnässä kun on ollut myös mahdolliseksi uravalinnaksi lastentarhan opettaja Japanissa. (I like kids and am a bit crazy, ok.)
Kaikki kolme yliopistoa myös tarjoaa dormissa asumista, mikä oli yksi tärkeitä pointteja yliopiston valinnassani. Handailla on kaksi eri dormia, toinen kampuksella, toinen pienen kävelymatkan päässä. KITn ja KUn dormit ovat kampuksilla.
Ja nyt sitten itse paperisotaan. Japani on kyllä paperisotien ihmemaa. Pelkästään hakupaperit vaativat 6 sivua, siihen päälle kaikki mahdolliset todistukset koulusta, kielitaidon tasokokeista (jos sellaisia on suorittanut), lääkärin todistukset ym. Unohtamatta suosituskirjettä omalta opettajalta. Plus kaksi passikuvaa hakupapereihin. Hullun hommaa tämä, mutta tehtävä on jos vaihtoon mielii.
Että tällaista tällä kertaa. Päivitystä sitä mukaan kun asiat etenevät.
2014/11/12
Kansikuva
Kun ei itse saa aikaiseksi niin NaNoWriMo -foorumin NaNo Artisans -osio auttaa. Kävin siis maanantaina illalla pistämässä kansikuva pyyntöä tuohon osioon eräälle todella nättiä jälkeä tekevälle nanottajalle ja tänään sain sitten nanooni kannen. Ensimmäinen kerta kun nanoni omistaa kannet. Ja hienot ovatkin. Kiitokset siis Erecura:lle.
Kannen avulla keksin uuden juonenkäänteen tarinaani ja aikaisemmin sivuhahmoksi tarkoitettu sai hieman tärkeämmän roolin. Tosin sitä tärkeämpää roolia se rupesi havittelemaan jo ennen kansikuvan valmistumista pompsahtamalla aivan yllättäen tarinaani, reippaasti ennen aikojaan. Sen piti käväistä tarinassa vasta loppu päässä ja mahdollisesti vain hyvin ohimennen, mutta ottikin sitten ohjat omiin käsiinsä, tai sanoisinko tassuihinsa ja livisti tiehensä. Nyt sitä sitten vain seurataan perässä ja katsotaan mitä tapahtuu. Onneksi muut hahmot inspiroituivat tapahtuneesta ja lähtivät edistämään tarinan kulkua vihdoin.
Että tällaista tällä kertaa.
Ja ei, en ole unohtanut koulun käyntiä. Ekstensiivinen osio syksyn kurssia on haastava ja ehkä hieman tylsäkin, mutta eiköhän tämä tästä. Lopputentin artikkelit ja niiden analysointi tavat on valittu ja lähetetty opettajalle. Läksyjäkin on väsätty novellin kirjoittamisen ohessa, vaikka ajatukset ovatkin pyörineet siellä novellin puolella enemmän. Onneksi läksyjen joukossa oli mielenkiintoinen artikkeli jonka aihe jopa kiinnosti.
Saatan ehkä vaihtaa kandin työni aihetta. Olen pallotellut kahden aiheen välillä ja yrittänyt päättää kumman niistä tekisin. Takarazukan otokoyakuista (miesosien esittäjistä) vaiko lähdenkö folkloristiikan puolelle tutkimaan myyttisiä olentoja. Hyvän näköisiä naisia jotka esittävät miehiä vai hassunnäköisiä ja toisinaan pelottaviakin ökkömönkiäisiä Japanin mytologiasta? Kas siinäpä pulma. Onneksi on vielä aikaa pohtia.
Käytiin muuten katsomassa P-chanin kanssa Interstellar. Ja suosittelen muillekkin. Oli todella hieno elokuva! Pitkä, mutta ei liian pitkä sillä tarinassa riitti asiaa. Itse sanoisin että elokuva oli myös visuaalisesti miellyttävä. Ja hyvät musiikit. Pidin. Ja saatoin ehkä itkeä parissakin kohtaa. Vielä kertaalleen: Suosittelen!
Eipä muuta tällä kertaa. :)
Kannen avulla keksin uuden juonenkäänteen tarinaani ja aikaisemmin sivuhahmoksi tarkoitettu sai hieman tärkeämmän roolin. Tosin sitä tärkeämpää roolia se rupesi havittelemaan jo ennen kansikuvan valmistumista pompsahtamalla aivan yllättäen tarinaani, reippaasti ennen aikojaan. Sen piti käväistä tarinassa vasta loppu päässä ja mahdollisesti vain hyvin ohimennen, mutta ottikin sitten ohjat omiin käsiinsä, tai sanoisinko tassuihinsa ja livisti tiehensä. Nyt sitä sitten vain seurataan perässä ja katsotaan mitä tapahtuu. Onneksi muut hahmot inspiroituivat tapahtuneesta ja lähtivät edistämään tarinan kulkua vihdoin.
Että tällaista tällä kertaa.
Ja ei, en ole unohtanut koulun käyntiä. Ekstensiivinen osio syksyn kurssia on haastava ja ehkä hieman tylsäkin, mutta eiköhän tämä tästä. Lopputentin artikkelit ja niiden analysointi tavat on valittu ja lähetetty opettajalle. Läksyjäkin on väsätty novellin kirjoittamisen ohessa, vaikka ajatukset ovatkin pyörineet siellä novellin puolella enemmän. Onneksi läksyjen joukossa oli mielenkiintoinen artikkeli jonka aihe jopa kiinnosti.
Saatan ehkä vaihtaa kandin työni aihetta. Olen pallotellut kahden aiheen välillä ja yrittänyt päättää kumman niistä tekisin. Takarazukan otokoyakuista (miesosien esittäjistä) vaiko lähdenkö folkloristiikan puolelle tutkimaan myyttisiä olentoja. Hyvän näköisiä naisia jotka esittävät miehiä vai hassunnäköisiä ja toisinaan pelottaviakin ökkömönkiäisiä Japanin mytologiasta? Kas siinäpä pulma. Onneksi on vielä aikaa pohtia.
Käytiin muuten katsomassa P-chanin kanssa Interstellar. Ja suosittelen muillekkin. Oli todella hieno elokuva! Pitkä, mutta ei liian pitkä sillä tarinassa riitti asiaa. Itse sanoisin että elokuva oli myös visuaalisesti miellyttävä. Ja hyvät musiikit. Pidin. Ja saatoin ehkä itkeä parissakin kohtaa. Vielä kertaalleen: Suosittelen!
Eipä muuta tällä kertaa. :)
2014/10/09
Lokakuu
Kaulahuivi projektini ei ole oikein edistynyt. Pitäisi potkia itseään hieman persiille tuon kanssa jotta saisin sen valmiiksi ennen paukkupakkasia.
Sen sijaan koulutöitä on painettu senkin edestä. Viikoittain on tullut käännettyä pätkä jotain novellia niin kirjallisesti kuin suullisestikin ja olen todennut homman itseasiassa aika miellyttäväksi. Harmi vain että novellien lukeminen ja kääntäminen loppui juuri ja siirryimme kurssin intensiivi osiosta ekstensiiviseen mikä tarkoittaa asiatekstejä ja lehtiartikkeleita ja niiden analysointia. Saa nähdä mitä siitäkin tulee. Vihaan tekstin analysointia. Japanin historia -kurssikin tuli käytyä ja nyt odottelen koe päivää, joka tosin osuu inhottavasti ajalle jolloin olen Helsingissä. Pitää sopia rehtorin kanssa että josko voisin tehdä kokeen esim seuraavana päivänä (jolloin tosin missaisin puhetunnit). Ei taas osu oikein yhteen minun ja koulun aikataulut. Toivon kuitenkin pääseväni kursseista läpi kaikista hankaluuksista huolimatta.
Onneksi kaikkea tätä harmautta on piristämässä mm. reissu kotopuoleen Helsinkiin vahtimaan kolmea karvapalloa ja siinä ohessa tervehtämään kahta hieman isompaa karvakasaa jotka myös sisaren Akitoina tunnetaan. Ai että en malta odottaa että pääsen halimaan Rukia jota en ole pitkiin aikoihin nähnyt ja tervehtämään ensi viikolla Suomeen saapuvaa Reitaa josta on tähän mennessä nähty vain kuvia FBssä. Ja tietenkin odotan innolla Nekku-kisun kanssa sohvannurkkaan käpertymistä leffoja katsellen, samoin kuin Vilin ja Yoshin (Lunnikoira ja Shiba) kanssa ulkoilua. Ja muutenkin Helsinkiä. Tahdon vain kiertää kirjakauppoja/antikvariaatteja metsästäen Forgotten Realms kirjoja. Ja käydä yhdessä käytettyjä pelejä/pelikonsoleita myyvässä putiikissa pelastamassa itselleni Nintendo 3DS XL, Luigi kuvioinnilla. Ja käydä Starbucksissa kaffella. Ainakin yhtä kaveriakin pitäisi käydä treffaamassa.
Toinen piristävä asia on ensikuun alussa Suomeen saapuvat Japanin vieraat joita kestitsemme kaksi yötä täällä Vaasassa ja sitten lähdemme kierrättämään Helsinkiin yhdessä M-chanin kanssa. Junaliput on jo tätä varten ostettu ja Helsingistä on hotellihuonekin varattu. Pitääkin ottaa selvää mikä ravintola olisi paras Japanilaisten vieraittemme ravitsemista varten. Mielellään jotain oikein perisuomalaista ruokaa kun löytyisi (plussaa opiskelijaystävällisista hinnoista).
Yritän tässä saada enemmän intoa bloggaamiseen ja pari postaus ideaa onkin jo sen verran vireillä että saatan saada ne postaus kuntoonkin tässä jossain vaiheessa kun saan istutettua persiini tähän läppärin äärelle sen verran tiukasti että saisin kuvia muokattua postauksia varten. Samoin löysin sivuston jolta saa hyviä prompteja joita ajattelin käyttää hyväkseni kirjoitus inspiraation löytämiseen. Mutta kuten aina, en uskalla mennä lupaamaan mitään. Toisinaan sitä kun ei innosta kirjoittaa blogiin jota kukaan ei kuitenkaan lue, ainakin jos katsoo edellisten entryjen huimia kommenttimääriä (oh the sarcasm). Onko teitä lukijoita ollenkaan? Jos on niin kommentit on tervetulleita ja oikeastaan erittäin toivottuja! Niiden avulla saisin tietää että lukeeko näitä kukaan ja mikä aihe teitä voisi kiinnostaa.
No, mutta. Tämän pidemmittä puheitta, päätän entryni tähän ja siirryn keittämään itselleni ison kupposen teetä. Olotila on hieman kuumeinen. Hauskaa Lokakuuta!
Sen sijaan koulutöitä on painettu senkin edestä. Viikoittain on tullut käännettyä pätkä jotain novellia niin kirjallisesti kuin suullisestikin ja olen todennut homman itseasiassa aika miellyttäväksi. Harmi vain että novellien lukeminen ja kääntäminen loppui juuri ja siirryimme kurssin intensiivi osiosta ekstensiiviseen mikä tarkoittaa asiatekstejä ja lehtiartikkeleita ja niiden analysointia. Saa nähdä mitä siitäkin tulee. Vihaan tekstin analysointia. Japanin historia -kurssikin tuli käytyä ja nyt odottelen koe päivää, joka tosin osuu inhottavasti ajalle jolloin olen Helsingissä. Pitää sopia rehtorin kanssa että josko voisin tehdä kokeen esim seuraavana päivänä (jolloin tosin missaisin puhetunnit). Ei taas osu oikein yhteen minun ja koulun aikataulut. Toivon kuitenkin pääseväni kursseista läpi kaikista hankaluuksista huolimatta.
Onneksi kaikkea tätä harmautta on piristämässä mm. reissu kotopuoleen Helsinkiin vahtimaan kolmea karvapalloa ja siinä ohessa tervehtämään kahta hieman isompaa karvakasaa jotka myös sisaren Akitoina tunnetaan. Ai että en malta odottaa että pääsen halimaan Rukia jota en ole pitkiin aikoihin nähnyt ja tervehtämään ensi viikolla Suomeen saapuvaa Reitaa josta on tähän mennessä nähty vain kuvia FBssä. Ja tietenkin odotan innolla Nekku-kisun kanssa sohvannurkkaan käpertymistä leffoja katsellen, samoin kuin Vilin ja Yoshin (Lunnikoira ja Shiba) kanssa ulkoilua. Ja muutenkin Helsinkiä. Tahdon vain kiertää kirjakauppoja/antikvariaatteja metsästäen Forgotten Realms kirjoja. Ja käydä yhdessä käytettyjä pelejä/pelikonsoleita myyvässä putiikissa pelastamassa itselleni Nintendo 3DS XL, Luigi kuvioinnilla. Ja käydä Starbucksissa kaffella. Ainakin yhtä kaveriakin pitäisi käydä treffaamassa.
Toinen piristävä asia on ensikuun alussa Suomeen saapuvat Japanin vieraat joita kestitsemme kaksi yötä täällä Vaasassa ja sitten lähdemme kierrättämään Helsinkiin yhdessä M-chanin kanssa. Junaliput on jo tätä varten ostettu ja Helsingistä on hotellihuonekin varattu. Pitääkin ottaa selvää mikä ravintola olisi paras Japanilaisten vieraittemme ravitsemista varten. Mielellään jotain oikein perisuomalaista ruokaa kun löytyisi (plussaa opiskelijaystävällisista hinnoista).
Yritän tässä saada enemmän intoa bloggaamiseen ja pari postaus ideaa onkin jo sen verran vireillä että saatan saada ne postaus kuntoonkin tässä jossain vaiheessa kun saan istutettua persiini tähän läppärin äärelle sen verran tiukasti että saisin kuvia muokattua postauksia varten. Samoin löysin sivuston jolta saa hyviä prompteja joita ajattelin käyttää hyväkseni kirjoitus inspiraation löytämiseen. Mutta kuten aina, en uskalla mennä lupaamaan mitään. Toisinaan sitä kun ei innosta kirjoittaa blogiin jota kukaan ei kuitenkaan lue, ainakin jos katsoo edellisten entryjen huimia kommenttimääriä (oh the sarcasm). Onko teitä lukijoita ollenkaan? Jos on niin kommentit on tervetulleita ja oikeastaan erittäin toivottuja! Niiden avulla saisin tietää että lukeeko näitä kukaan ja mikä aihe teitä voisi kiinnostaa.
No, mutta. Tämän pidemmittä puheitta, päätän entryni tähän ja siirryn keittämään itselleni ison kupposen teetä. Olotila on hieman kuumeinen. Hauskaa Lokakuuta!
2014/09/10
Kesä ja tv-sarjat
Voe kyl tokkiiso, paevitys. *facepalm at self*
Kesä tuli ja kesä meni. Ja nopeasti menikin. Nyt alkaa olla jo syksy ja koulutkin alkanut. Jopa minulla. Olen vihdoin opinnoissa siinä vaiheessa että osallistun viimeisen vuoden kursseille ja alan miettimään kandi aihetta. Oi jes, eihän tätä ole odotettukkaan kuin hetkonen. Saa nyt kuitenkin nähdä miten tämä syyslukukausi tästä lähtee liikenteeseen ja miten pärjään tulevissa kokeissa. Toivottavasti hyvin.
Aion taas hakea vaihtoon jahka päästään ensivuoden puolelle. Kolmas kerta toden sanoo. En kuitenkaan aio toivoa liikoja, olen pettynyt tämän asian kanssa jo liian monta kertaa.
Uusi tyyli, paitsi että tässä vielä vanha paita päällä.
Mites elämä muuten? Noh, enemmälti on tullut vietettyä aikaa harrastusten parissa (työn ohella siis). BJD harrastus on elossa vaikka hiljaiseloa onkin vietellyt. Ei enää. Tyttö sai tyylin muutoksen ja tartuin kameraankin pitkästä aikaa. BJD blogikin on pystyssä Tumblr sivuston puolella.
Tv-sarjoja ja elokuvia on tullut kytättyä jos jonkinlaista. Pääasiallisesti on katsottu Doctor Who;ta ja tämän spin-off sarjaa Torchwood;ia. Uusia hahmo ja näyttelijä ihastuksia ja suurta rakkautta brittisarjoja kohtaan. Once Upon a Time;akin on tullut katsottua ja täytyy sanoa että on vähä sellanen sarja ettei sitä jaksa katsoa kun tsägällä se yksi jakso per viikko. Muuten rupee raivostuttaa asiat. Tässä kämpässä kun tupataan analysoimaan sarjoja ja leffoja aika tarkkaan ja puimaan läpi asioita niihin liittyen. Ollaan ehkä vähän kriitikoita.
Kesälukemisia. Oli muuten hyvä kirja. Nyt kun saisin käsiini saman kirjailijan Winter Wonderland;n niin olisi kiva.
Kesän alussa tuli taas käytyä Desucon -tapahtumassa pukuilemassa. Conit ja cosplay on yksi rakkaista harrastuksista joita toivon voivani harrastaa vielä pitkään. On mahtavaa päästä välillä pukeutumaan suosikki hahmokseen jostain animesta/mangasta/pelistä/elokuvasta/ym ja fanitytöttää ympäri coni aluetta satojen muiden harrastajien kanssa. Kohta sitä pääsee taas Tampereelle tekemään juuri tätä. Tracon on siis saapumassa jälleen ja tällä kertaa (harvinaisesti) minulla on jopa kolme asua tapahtumaan (kahdelle päivälle. lol.). Katsotaan josko uskaltaisin postata kuvia asuistani tänne conin jälkeen.
Yhden tulevan coni asun innoittamana tässä kämpässä ollaan innostuttu kutomaan. Meni hetki ennen kuin itsekin liityin tähän martta porukkaan ja aloitin vihdoin kutomaan kaulahuivia joka minun piti aloittaa jo keväällä. Nyt se on siis vihdoin aloitettu ja varsin hyvällä mallilla. Mietin että voisin tehdä viikoittaisen progress postauksen tuosta huivista. Ihan vain kannustaakseni itseäni kutomaan ja saamaan tuo jopa valmiiksi. Toivotaan muuten että tulisi kylmä talvi että tuota huivia voisi sitten käyttääkkin.
Näyttää ehkä vähän hassulta, mutta jahka saan tuon keltaisen kuvion valmiiksi niin siistin nuo kaikki langanpätkät hiiteen tuosta.
Saatta ehkä kuulostaa oudolta, mutta pidän koodaamisesta. En kyllä osaa ihan tyhjästä repiä kokonaisia koodeja esim kotisivuja varten, vaan harrastan enemmän valmiiden koodauksien muokkauksia. Mihin tämä nyt sitten liittyy? Noh, pitkän hiatuksen jälkeen jatkoin taas Trading Card Game -harrastuksen parissa ja siirsin korttipakka postaukseni DW-sivustolta kaverin omistamaan domainiin. Tämä siis vaati koodausta ja kun olin saanut pikakurssin .php koodaukseen kyseiseltä kaverilta niin rukkasin sitten omat sivut pystyyn. Ne löytyvät täältä: TCG@Dokidokis Simppelit sivut, mutta tykkään simppelistä. Neljälle TCG;lle omien sivuosioiden ja korttipakkojen väsäämiseen meni vajaat kaksi päivää. Pari ärräpäätä siinä koodatessa pääsi aina kun onnistuin ryssimään jonkin koodin pätkän, mutta onneksi mokat oli helposti korjattavissa. Ja täytyy sanoa että nyt noita korttipakkoja on paljon helpompi hallinnoida kuin mitä aikaisemmin. Vaatii vähemmän koodausta. Ja sivusto laskee itse korttien määrän. Ei siis tarvitse itse ruveta niitä manuaalisesti laskemaan joka kerta kun arvelee korttimäärän lähentelevän sellaista summaa että olisi aika tehdä level up ilmoitus pelin sivustolle. Yees.
Paljon olisi postattavaa tänne blogiinkin, mutta kun vain saisi aikaiseksi kirjoittaa niitä postauksia. Pitäisi edelleen kirjoittaa Japanista, Briteistä ja parista harrastuksestakin, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Toivotaan nyt kuitenkin että saisin aikaiseksi tehdä ne tässä jossain vaiheessa. Jos tässä postauksessa oli jotain joka vaatii tarkempaa selvennystä niin kysykää ihmeessä. Tykkään kysymyksistä.
Kesäherkkua: Frozen yogurt mustikoilla, mansikoilla ja kiwillä.
Että tällaista elämän päivitystä tällä kertaa. Ensi kertaan... milloin se sitten onkaan.
Kesä tuli ja kesä meni. Ja nopeasti menikin. Nyt alkaa olla jo syksy ja koulutkin alkanut. Jopa minulla. Olen vihdoin opinnoissa siinä vaiheessa että osallistun viimeisen vuoden kursseille ja alan miettimään kandi aihetta. Oi jes, eihän tätä ole odotettukkaan kuin hetkonen. Saa nyt kuitenkin nähdä miten tämä syyslukukausi tästä lähtee liikenteeseen ja miten pärjään tulevissa kokeissa. Toivottavasti hyvin.
Aion taas hakea vaihtoon jahka päästään ensivuoden puolelle. Kolmas kerta toden sanoo. En kuitenkaan aio toivoa liikoja, olen pettynyt tämän asian kanssa jo liian monta kertaa.
Uusi tyyli, paitsi että tässä vielä vanha paita päällä.
Mites elämä muuten? Noh, enemmälti on tullut vietettyä aikaa harrastusten parissa (työn ohella siis). BJD harrastus on elossa vaikka hiljaiseloa onkin vietellyt. Ei enää. Tyttö sai tyylin muutoksen ja tartuin kameraankin pitkästä aikaa. BJD blogikin on pystyssä Tumblr sivuston puolella.
Tv-sarjoja ja elokuvia on tullut kytättyä jos jonkinlaista. Pääasiallisesti on katsottu Doctor Who;ta ja tämän spin-off sarjaa Torchwood;ia. Uusia hahmo ja näyttelijä ihastuksia ja suurta rakkautta brittisarjoja kohtaan. Once Upon a Time;akin on tullut katsottua ja täytyy sanoa että on vähä sellanen sarja ettei sitä jaksa katsoa kun tsägällä se yksi jakso per viikko. Muuten rupee raivostuttaa asiat. Tässä kämpässä kun tupataan analysoimaan sarjoja ja leffoja aika tarkkaan ja puimaan läpi asioita niihin liittyen. Ollaan ehkä vähän kriitikoita.
Kesälukemisia. Oli muuten hyvä kirja. Nyt kun saisin käsiini saman kirjailijan Winter Wonderland;n niin olisi kiva.
Kesän alussa tuli taas käytyä Desucon -tapahtumassa pukuilemassa. Conit ja cosplay on yksi rakkaista harrastuksista joita toivon voivani harrastaa vielä pitkään. On mahtavaa päästä välillä pukeutumaan suosikki hahmokseen jostain animesta/mangasta/pelistä/elokuvasta/ym ja fanitytöttää ympäri coni aluetta satojen muiden harrastajien kanssa. Kohta sitä pääsee taas Tampereelle tekemään juuri tätä. Tracon on siis saapumassa jälleen ja tällä kertaa (harvinaisesti) minulla on jopa kolme asua tapahtumaan (kahdelle päivälle. lol.). Katsotaan josko uskaltaisin postata kuvia asuistani tänne conin jälkeen.
Yhden tulevan coni asun innoittamana tässä kämpässä ollaan innostuttu kutomaan. Meni hetki ennen kuin itsekin liityin tähän martta porukkaan ja aloitin vihdoin kutomaan kaulahuivia joka minun piti aloittaa jo keväällä. Nyt se on siis vihdoin aloitettu ja varsin hyvällä mallilla. Mietin että voisin tehdä viikoittaisen progress postauksen tuosta huivista. Ihan vain kannustaakseni itseäni kutomaan ja saamaan tuo jopa valmiiksi. Toivotaan muuten että tulisi kylmä talvi että tuota huivia voisi sitten käyttääkkin.
Näyttää ehkä vähän hassulta, mutta jahka saan tuon keltaisen kuvion valmiiksi niin siistin nuo kaikki langanpätkät hiiteen tuosta.
Saatta ehkä kuulostaa oudolta, mutta pidän koodaamisesta. En kyllä osaa ihan tyhjästä repiä kokonaisia koodeja esim kotisivuja varten, vaan harrastan enemmän valmiiden koodauksien muokkauksia. Mihin tämä nyt sitten liittyy? Noh, pitkän hiatuksen jälkeen jatkoin taas Trading Card Game -harrastuksen parissa ja siirsin korttipakka postaukseni DW-sivustolta kaverin omistamaan domainiin. Tämä siis vaati koodausta ja kun olin saanut pikakurssin .php koodaukseen kyseiseltä kaverilta niin rukkasin sitten omat sivut pystyyn. Ne löytyvät täältä: TCG@Dokidokis Simppelit sivut, mutta tykkään simppelistä. Neljälle TCG;lle omien sivuosioiden ja korttipakkojen väsäämiseen meni vajaat kaksi päivää. Pari ärräpäätä siinä koodatessa pääsi aina kun onnistuin ryssimään jonkin koodin pätkän, mutta onneksi mokat oli helposti korjattavissa. Ja täytyy sanoa että nyt noita korttipakkoja on paljon helpompi hallinnoida kuin mitä aikaisemmin. Vaatii vähemmän koodausta. Ja sivusto laskee itse korttien määrän. Ei siis tarvitse itse ruveta niitä manuaalisesti laskemaan joka kerta kun arvelee korttimäärän lähentelevän sellaista summaa että olisi aika tehdä level up ilmoitus pelin sivustolle. Yees.
Paljon olisi postattavaa tänne blogiinkin, mutta kun vain saisi aikaiseksi kirjoittaa niitä postauksia. Pitäisi edelleen kirjoittaa Japanista, Briteistä ja parista harrastuksestakin, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Toivotaan nyt kuitenkin että saisin aikaiseksi tehdä ne tässä jossain vaiheessa. Jos tässä postauksessa oli jotain joka vaatii tarkempaa selvennystä niin kysykää ihmeessä. Tykkään kysymyksistä.
Kesäherkkua: Frozen yogurt mustikoilla, mansikoilla ja kiwillä.
Että tällaista elämän päivitystä tällä kertaa. Ensi kertaan... milloin se sitten onkaan.
2014/04/20
Pääsiäinen
Anteeksi, olen niin surkea päivittämään blogiani. Tässä kuitenkin pientä päivitystä.
Alan pikku hiljaa antamaan periksi sen kanssa että koskaan pääsisin viettämään vaihtovuotta Japaniin. Sen sijaan mielessä on ruvennut muhimaan ajatus rahan säästämisestä jotta voisin lähteä Japaniin vaikka kielikouluun jos en muulla keinolla sinne pääse. Kielikoulut vain maksavat maltaita, asuminenkin kustantaa ihan kiitettävästi saati se että koulun ohelle pitäisi varmaan ottaa töitä. Ei sillä että tämä minua millään tavalla olisi kääntämässä pois ideasta, sillä juuri sitähän haluaisin Japaniin lähteä tekemään. Arki elämää. Kielen opiskelua ja töitä. Mutta sitä ennen pitäisi kerätä kasaan ihan kiitettävä määrä rahaa täällä Suomessa että pääsisi edes jonkin näköiseen alkuun ennen kun niitä töitä Japanista edes löytyisi. Riittävän summan kerääntymistä odotellessa ei sitä auta muu kuin yrittää kynsin-hampain pyristellä eteenpäin opinnoissani täällä Suomessa ja samalla tehdä töitäkin.
Kauniisti valaistu Edinburghin linna sateisena Helmikuun iltana.
Yksi asia mutkistaa rahan säästössä. Olen matkailija sielu. Rakastan matkailua. Ja tuo 10 päivän reissumme Britteihin sai sieluni laulamaan rakkauttaan matkailulle taas sen verta että saa nähdä missä vaiheessa raavin kasaan rahat toisinta kierrokselle Britteihin, ellei jopa Irlantiin. Skotlantikin vie sydämen ihan pelkästään Edinburghin ihanuudella joten sinnekin pitäisi päästä uudelleen. Saati sitten se samperin Uusi-Seelanti jonne olen halunnut päästä käymään sitten ekan Sormusten Herra -leffan viedessä sydämeni. Hobitti -leffat eivät auta asiaa ollenkaan ja kun tyttöporukalla katselee DVD extroja, sitä vain haluaisi lähteä entistä kiihkeämmin matkalle. Voisin jopa harkita working holiday visan hommaamista, mutta sekin vaatii roimaa rahansäästöä.
Mutta, eipäs nyt kuitenkaan innostuta liikaa vaan yritetään selvitä elämästä yksi päivä kerrallaan. Eikös?
Sateinen Grassmarket Edinburghissa iltapimeällä lukuisine pubeineen.
Yritän saada kasaan ryppään kuvia matkastamme Britteihin blogiin postattavaksi tässä piakkoin. Kuvien katselu vaan aiheuttaa hirveää kaipuuta takaisin. Senpä takia varmaan on tullut välteltyä viime vuoden Japanin kuviakin (joita olisi aika roimasti kun 3 kuukautta siellä tuli kuitenkin vietettyä). Fiilikset iskee heti päälle kun näkee ottamiaan kuvia.
Mitäs muuten? Talvi on vaihtunut kevääksi vaikka vielä viime viikolla töissä ollessani sainkin todistaa rankan lumipyryn joka iski Vaasaan aivan yllättäen... ja kestikin ehkä 30-60 minuuttia, sen jälkeen ilma kirkastuikin oikein kauniin aurinkoiseksi. Jep, Suomen sää toisinaan. Huoh.
Ehkä paras synttärikakku ikinä.
Allekirjoittanut täytti 26 vuotta ja alkaa lähenemään kolmeakymppiä hieman turhankin nopeasti. Mihin nuoruus katosi. Pitäisi ruveta aikuistumaan ja miettimään elämää vakavammin. En tahdo. En vielä! Onko pakko? Ei pysty, ei kykene! Ei tässä kämpässä! Hah. Tässä kämpässä ollaan ja pysytään fanityttöinä, fandomit vain lisääntyvät ja laajenevat. Supernaturalin yliluonnollisesta verenvuodatuksesta ei meinata saada tarpeeksi, Game of Thrones sai koukkuunsa heti ekasta jaksosta kun ekan kauden dvd paketti kolahti postiluukusta ja Doctor Who odottaa että olisi aikaa jatkaa aikamatkailua muun elämän ohella. Kirjallisuuskin on alkanut taas maittaa kun sain luettua loppuun Lontoosta ostamani Joanne M. Harris;n The Gospel of Lokin. Loistavasti kerrottua Norjan mytologiaa Kaaoksen jumala Lokin näkökulmasta. Nautin suuresti. Seuraavaksi lukuun lähti George R.R. Martin;n A song of Ice and Fire -sarjan ensimmäinen osa Game of Thrones, tv-sarjan innoittamana tietenkin.
Kirjailijan itsensä signeeraama~
Mietin että pitäisikö sitä jossain vaiheessa kirjoitella yhdestä harrastuksestani josta ei ole tullut hirveästi kirjoiteltua, nimittäin cosplay. On tullut vuosien varrella vedettyä ties minkälaista pukua ylleen ja kuljettua coneissa ihmisten möllötettävänä, kaipa sitä voisi yrittää jonkin näköistä postausta tehdä siitäkin. Erityisesti nyt kun kesän conikausi on taas aluillaan. Itselläni on hallussa jo lippu kesäkuun Desuconiin Lahdessa. Asukin alkaa olla koossa, pitäisi vain löytää jostain mustat housut ja maiharit. Mutta ei siitä nyt tämän enempää.
Pitäisi yrittää selviytyä vielä pari iltaa ilman kämppäkavereita jotka ovat viettämässä pääsiäistä kotosallaan, sillä välin kun itse huomaan olevani varsin kyvytön elämään yksin nykyään. Heräämisestä ei meinaa aamuisin tulla mitään, päivällä ei meinaa saada aikaiseksi oikein mitään ja illat vietetään maratoonaamalla leffoja yömyöhään kun ei muutakaan keksi tai jaksa tehdä. Hirvittää hieman kun joskus pitäisi muuttaa omaan kämppään yksin, että mitähän siitäkin tulee. Hirveä sosiaalisuuden puute. Totta kai sitä tulee nautittua kun saa välillä olla omissa oloissaan ja mietteissään, mutta jotenkin olen tottunut ja nautin siitä kun kämpässä on muutakin elämää ja ääniä. Onneksi tiistaina on taas töitä, tulee pakolla herättyä aikaisin.
Tämän pidemmittä puheitta, hyvää pääsiäistä (tai mitä siitä vielä on jäljellä)!
Alan pikku hiljaa antamaan periksi sen kanssa että koskaan pääsisin viettämään vaihtovuotta Japaniin. Sen sijaan mielessä on ruvennut muhimaan ajatus rahan säästämisestä jotta voisin lähteä Japaniin vaikka kielikouluun jos en muulla keinolla sinne pääse. Kielikoulut vain maksavat maltaita, asuminenkin kustantaa ihan kiitettävästi saati se että koulun ohelle pitäisi varmaan ottaa töitä. Ei sillä että tämä minua millään tavalla olisi kääntämässä pois ideasta, sillä juuri sitähän haluaisin Japaniin lähteä tekemään. Arki elämää. Kielen opiskelua ja töitä. Mutta sitä ennen pitäisi kerätä kasaan ihan kiitettävä määrä rahaa täällä Suomessa että pääsisi edes jonkin näköiseen alkuun ennen kun niitä töitä Japanista edes löytyisi. Riittävän summan kerääntymistä odotellessa ei sitä auta muu kuin yrittää kynsin-hampain pyristellä eteenpäin opinnoissani täällä Suomessa ja samalla tehdä töitäkin.
Kauniisti valaistu Edinburghin linna sateisena Helmikuun iltana.
Yksi asia mutkistaa rahan säästössä. Olen matkailija sielu. Rakastan matkailua. Ja tuo 10 päivän reissumme Britteihin sai sieluni laulamaan rakkauttaan matkailulle taas sen verta että saa nähdä missä vaiheessa raavin kasaan rahat toisinta kierrokselle Britteihin, ellei jopa Irlantiin. Skotlantikin vie sydämen ihan pelkästään Edinburghin ihanuudella joten sinnekin pitäisi päästä uudelleen. Saati sitten se samperin Uusi-Seelanti jonne olen halunnut päästä käymään sitten ekan Sormusten Herra -leffan viedessä sydämeni. Hobitti -leffat eivät auta asiaa ollenkaan ja kun tyttöporukalla katselee DVD extroja, sitä vain haluaisi lähteä entistä kiihkeämmin matkalle. Voisin jopa harkita working holiday visan hommaamista, mutta sekin vaatii roimaa rahansäästöä.
Mutta, eipäs nyt kuitenkaan innostuta liikaa vaan yritetään selvitä elämästä yksi päivä kerrallaan. Eikös?
Sateinen Grassmarket Edinburghissa iltapimeällä lukuisine pubeineen.
Yritän saada kasaan ryppään kuvia matkastamme Britteihin blogiin postattavaksi tässä piakkoin. Kuvien katselu vaan aiheuttaa hirveää kaipuuta takaisin. Senpä takia varmaan on tullut välteltyä viime vuoden Japanin kuviakin (joita olisi aika roimasti kun 3 kuukautta siellä tuli kuitenkin vietettyä). Fiilikset iskee heti päälle kun näkee ottamiaan kuvia.
Mitäs muuten? Talvi on vaihtunut kevääksi vaikka vielä viime viikolla töissä ollessani sainkin todistaa rankan lumipyryn joka iski Vaasaan aivan yllättäen... ja kestikin ehkä 30-60 minuuttia, sen jälkeen ilma kirkastuikin oikein kauniin aurinkoiseksi. Jep, Suomen sää toisinaan. Huoh.
Ehkä paras synttärikakku ikinä.
Allekirjoittanut täytti 26 vuotta ja alkaa lähenemään kolmeakymppiä hieman turhankin nopeasti. Mihin nuoruus katosi. Pitäisi ruveta aikuistumaan ja miettimään elämää vakavammin. En tahdo. En vielä! Onko pakko? Ei pysty, ei kykene! Ei tässä kämpässä! Hah. Tässä kämpässä ollaan ja pysytään fanityttöinä, fandomit vain lisääntyvät ja laajenevat. Supernaturalin yliluonnollisesta verenvuodatuksesta ei meinata saada tarpeeksi, Game of Thrones sai koukkuunsa heti ekasta jaksosta kun ekan kauden dvd paketti kolahti postiluukusta ja Doctor Who odottaa että olisi aikaa jatkaa aikamatkailua muun elämän ohella. Kirjallisuuskin on alkanut taas maittaa kun sain luettua loppuun Lontoosta ostamani Joanne M. Harris;n The Gospel of Lokin. Loistavasti kerrottua Norjan mytologiaa Kaaoksen jumala Lokin näkökulmasta. Nautin suuresti. Seuraavaksi lukuun lähti George R.R. Martin;n A song of Ice and Fire -sarjan ensimmäinen osa Game of Thrones, tv-sarjan innoittamana tietenkin.
Kirjailijan itsensä signeeraama~
Mietin että pitäisikö sitä jossain vaiheessa kirjoitella yhdestä harrastuksestani josta ei ole tullut hirveästi kirjoiteltua, nimittäin cosplay. On tullut vuosien varrella vedettyä ties minkälaista pukua ylleen ja kuljettua coneissa ihmisten möllötettävänä, kaipa sitä voisi yrittää jonkin näköistä postausta tehdä siitäkin. Erityisesti nyt kun kesän conikausi on taas aluillaan. Itselläni on hallussa jo lippu kesäkuun Desuconiin Lahdessa. Asukin alkaa olla koossa, pitäisi vain löytää jostain mustat housut ja maiharit. Mutta ei siitä nyt tämän enempää.
Pitäisi yrittää selviytyä vielä pari iltaa ilman kämppäkavereita jotka ovat viettämässä pääsiäistä kotosallaan, sillä välin kun itse huomaan olevani varsin kyvytön elämään yksin nykyään. Heräämisestä ei meinaa aamuisin tulla mitään, päivällä ei meinaa saada aikaiseksi oikein mitään ja illat vietetään maratoonaamalla leffoja yömyöhään kun ei muutakaan keksi tai jaksa tehdä. Hirvittää hieman kun joskus pitäisi muuttaa omaan kämppään yksin, että mitähän siitäkin tulee. Hirveä sosiaalisuuden puute. Totta kai sitä tulee nautittua kun saa välillä olla omissa oloissaan ja mietteissään, mutta jotenkin olen tottunut ja nautin siitä kun kämpässä on muutakin elämää ja ääniä. Onneksi tiistaina on taas töitä, tulee pakolla herättyä aikaisin.
Tämän pidemmittä puheitta, hyvää pääsiäistä (tai mitä siitä vielä on jäljellä)!
2013/12/17
Jo oli aikakin
..siis uudelle päivitykselle. Jääneet vähän vähemmäksi taas. Syitä tähän olivat mm. NaNoWriMo (National Novel Writing Month) jonka taas ryssin ja pahasti. Mutta teinpähän henkilökohtaisen kirjoitus ennätykseni. Ja koska minulla oli kyseinen novelli todella pitkälle suunniteltuna niin ei kyllä jää sen kirjoittaminen tähän. Jahka saan taas inspiraatiosta kiinni niin jatkan tuon kirjoittamista ja kirjoittelen aina silloin tällöin. Ehkä saisin sen joskus kirjoitettua loppuun asti.
Toinen syys blogihiljaisuuteen oli kokeet. Ei niistä sitten sen enempää. Paitsi että PIDÄN luetunymmärtämis kokeista! Ne on kivoja! Oikeasti!
Mutta mutta, mitä tänne kuuluu? Muuta kun järjettömiä tuulia ja sadetta? Töitä ja koulun käyntiä viime viikkoon asti. Nyt vain pari päivää töitä ja sitten joululoma.
Edellisessä postauksessa tuli mainittua Harry Potter maratooni. Noh sen jälkeen on tullut katsottua paljon muitakin elokuvia, mm. Thor, Thor: The Dark World, Star Trek: Into Darkness, The Avengers, Iron Man 1-3, Lord of the Rings -trilogia, The Hobbit, The Hobbit: Desolation of Smaug, Nälkäpelit 1&2 ym paljon muitakin. Olemme suorastaan hotkineet erilaisia elokuvia niin paljon etten varmaan koskaa olen katsonut näin vähässä ajassa näin montaa elokuvaa. Ja sama tulee jatkumaan myös ensi vuonna. Luvassa on ties mitä maratoonia, eikä pelkästään elokuvia vaan myös BBC:n Sherlock Holmesin kolmas tuotantokausi tullaan herkuttelemaan telkusta kun se täällä Suomessa pääsee käyntiin tammikuussa. Itselläni pitäisi lisäksi plärätä läpi Supernaturaleja (olen jumissa kolmannessa tuotantokaudessa).
Avengers maailmaan sijoittuvien elokuvien takia tässä kämpässä on ollut pienimuotoinen (tai ei ehkä niin pienimuotoinen) Hiddleston fanikerhon kokoontuminen viime aikoina. Mikä on johtanut mm. siihen että haastattelujen lisäksi täällä on katsottu läpi Hiddlestonin muita roolisuorituksia niin elokuvissa kuin tv sarjoissakin. Esimerkkeinä: The Deep Blue Sea, Miss Austen Regrets, Wallander, Henrik IV osat 1 ja 2 sekä Henrik V. Wallander on itselläni vielä kesken. Sen lisäksi hallussani on myös War Horse joka on pitänyt katsoa jo ennen kun tiesin sitä tähdittävän Tom Hiddlestonin lisäksi myös Benedict Cumberbatch (BBC Sherlock Holmes). Hiddlestonista on myös nautittu audio kirjan muodossa kun herra lukee (tai oikeammin näyttelee) The Red Necklace (by Sally Gardner) kirjan varsin eläväisesti. En ole aikaisemmin ollut näin rakastunut länsimaiseen näyttelijään. Ja se fakta että Tom, tai oikeastaan Thomas William Hiddleston on aito brittiläinen herrasmies vain tekee tästä sietämättömämpää. En vain voi saada tästä miehestä tarpeekseni. Niin ihana mies ettei mitään rajaa.
Mutta tuota. Köh. Jos jättäisin sen fanituksen sikseen. Suunnitelmia joululomalle? Juu, Helsinkiin viikoksi, viettämään joulu aatto porukoiden kanssa. Ja lukemaan kirjoja. Olisi tuossa yöpöydällä hieman lukemista. Harry Potter ja Feeniksi killan lukeminen vähän jymähti tuossa yhdessä kohtaa, mutta ajatuksena oli se jossain vaiheessa yrittää saada loppuun lukaistua. Se ei kuitenkaan ole lähdössä mukaan Helsinkiin vaan sen sijaan ajattelin tällä lyhykäisellä lomallani hotkia 5 muuta kirjaa. Mm. J.R.R Tolkienin Hobitin (englanniksi) koska en ole lukenut iäisyyksiin enkä koskaan vielä englanniksi. Hobitin lisäksi lukemistossa olisi The Red Necklace (juu, juuri tuo josta kuuntelen tällä hetkellä audio versiota) ja sen jatko osa The Silver Blade. Sen lisäksi Hollow Crown elokuvien (Richard II, Henrik IV 1&2, Henrik V) innostamana kävin kirjastossa hakemassa luettavaksi Henrik V:nnen ja lähtipä mukaan myös Coriolanus (myös Shakespearen teos) johon ajattelin tutustua ihan sen takia että pysyisin paremmin mukana missä mennään kun käymme katsomassa kyseisen näytelmän ensi vuoden puolella. Tulee siis varsin luku täytteinen joulu.
Mutta ennen kun pystyn nauttimaan lomastani täysin, pitäisi saada kirjoitettua kaksi esseetä Tee -kurssille. Yritin tänään lukaista läpi noita monistenippuja, mutta iski epätoivo. Pää ihan jumissa huonosti nukutun yön jäljiltä. Oli taas ihan järjetön myrsky meinaan meneillään melkein koko yön. Mutta huomenna otan härkää sarvista ja kirjoittaa naputan ne esseet (ei pitäisi mennä kauan kun vaaditaan vain 1 000 sanaa per essee, eli 2 000 sanaa yhteensä. NaNoa kirjoitin yli 10 000 sanaa..) huomisen ja torstain aikana että voin ne lähettää sitten opettajalle lukaistavaksi. Deadline olisi perjantaina, mutta sillon aion olla jo matkalla kotiin joten haluan saada nuo esseet valmiiksi torstai iltaan mennessä.
Blogi luultavammin vajoaa pieneen Joulu hiljaisuuteen ainakin siksi aikaa kun olen vanhempien luona joten
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!
Olisin laittanut tähän postaukseen muutamia kuvia, mutta koon muokkaus, PBhen lataaminen ja blogiin laittaminen veti kuvat niin rakeiseksi että rupesi tekemään pahaa. Ei siis kuvia.. sorry.
Toinen syys blogihiljaisuuteen oli kokeet. Ei niistä sitten sen enempää. Paitsi että PIDÄN luetunymmärtämis kokeista! Ne on kivoja! Oikeasti!
Mutta mutta, mitä tänne kuuluu? Muuta kun järjettömiä tuulia ja sadetta? Töitä ja koulun käyntiä viime viikkoon asti. Nyt vain pari päivää töitä ja sitten joululoma.
Edellisessä postauksessa tuli mainittua Harry Potter maratooni. Noh sen jälkeen on tullut katsottua paljon muitakin elokuvia, mm. Thor, Thor: The Dark World, Star Trek: Into Darkness, The Avengers, Iron Man 1-3, Lord of the Rings -trilogia, The Hobbit, The Hobbit: Desolation of Smaug, Nälkäpelit 1&2 ym paljon muitakin. Olemme suorastaan hotkineet erilaisia elokuvia niin paljon etten varmaan koskaa olen katsonut näin vähässä ajassa näin montaa elokuvaa. Ja sama tulee jatkumaan myös ensi vuonna. Luvassa on ties mitä maratoonia, eikä pelkästään elokuvia vaan myös BBC:n Sherlock Holmesin kolmas tuotantokausi tullaan herkuttelemaan telkusta kun se täällä Suomessa pääsee käyntiin tammikuussa. Itselläni pitäisi lisäksi plärätä läpi Supernaturaleja (olen jumissa kolmannessa tuotantokaudessa).
Avengers maailmaan sijoittuvien elokuvien takia tässä kämpässä on ollut pienimuotoinen (tai ei ehkä niin pienimuotoinen) Hiddleston fanikerhon kokoontuminen viime aikoina. Mikä on johtanut mm. siihen että haastattelujen lisäksi täällä on katsottu läpi Hiddlestonin muita roolisuorituksia niin elokuvissa kuin tv sarjoissakin. Esimerkkeinä: The Deep Blue Sea, Miss Austen Regrets, Wallander, Henrik IV osat 1 ja 2 sekä Henrik V. Wallander on itselläni vielä kesken. Sen lisäksi hallussani on myös War Horse joka on pitänyt katsoa jo ennen kun tiesin sitä tähdittävän Tom Hiddlestonin lisäksi myös Benedict Cumberbatch (BBC Sherlock Holmes). Hiddlestonista on myös nautittu audio kirjan muodossa kun herra lukee (tai oikeammin näyttelee) The Red Necklace (by Sally Gardner) kirjan varsin eläväisesti. En ole aikaisemmin ollut näin rakastunut länsimaiseen näyttelijään. Ja se fakta että Tom, tai oikeastaan Thomas William Hiddleston on aito brittiläinen herrasmies vain tekee tästä sietämättömämpää. En vain voi saada tästä miehestä tarpeekseni. Niin ihana mies ettei mitään rajaa.
Mutta tuota. Köh. Jos jättäisin sen fanituksen sikseen. Suunnitelmia joululomalle? Juu, Helsinkiin viikoksi, viettämään joulu aatto porukoiden kanssa. Ja lukemaan kirjoja. Olisi tuossa yöpöydällä hieman lukemista. Harry Potter ja Feeniksi killan lukeminen vähän jymähti tuossa yhdessä kohtaa, mutta ajatuksena oli se jossain vaiheessa yrittää saada loppuun lukaistua. Se ei kuitenkaan ole lähdössä mukaan Helsinkiin vaan sen sijaan ajattelin tällä lyhykäisellä lomallani hotkia 5 muuta kirjaa. Mm. J.R.R Tolkienin Hobitin (englanniksi) koska en ole lukenut iäisyyksiin enkä koskaan vielä englanniksi. Hobitin lisäksi lukemistossa olisi The Red Necklace (juu, juuri tuo josta kuuntelen tällä hetkellä audio versiota) ja sen jatko osa The Silver Blade. Sen lisäksi Hollow Crown elokuvien (Richard II, Henrik IV 1&2, Henrik V) innostamana kävin kirjastossa hakemassa luettavaksi Henrik V:nnen ja lähtipä mukaan myös Coriolanus (myös Shakespearen teos) johon ajattelin tutustua ihan sen takia että pysyisin paremmin mukana missä mennään kun käymme katsomassa kyseisen näytelmän ensi vuoden puolella. Tulee siis varsin luku täytteinen joulu.
Mutta ennen kun pystyn nauttimaan lomastani täysin, pitäisi saada kirjoitettua kaksi esseetä Tee -kurssille. Yritin tänään lukaista läpi noita monistenippuja, mutta iski epätoivo. Pää ihan jumissa huonosti nukutun yön jäljiltä. Oli taas ihan järjetön myrsky meinaan meneillään melkein koko yön. Mutta huomenna otan härkää sarvista ja kirjoittaa naputan ne esseet (ei pitäisi mennä kauan kun vaaditaan vain 1 000 sanaa per essee, eli 2 000 sanaa yhteensä. NaNoa kirjoitin yli 10 000 sanaa..) huomisen ja torstain aikana että voin ne lähettää sitten opettajalle lukaistavaksi. Deadline olisi perjantaina, mutta sillon aion olla jo matkalla kotiin joten haluan saada nuo esseet valmiiksi torstai iltaan mennessä.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!
Olisin laittanut tähän postaukseen muutamia kuvia, mutta koon muokkaus, PBhen lataaminen ja blogiin laittaminen veti kuvat niin rakeiseksi että rupesi tekemään pahaa. Ei siis kuvia.. sorry.
2013/10/08
Arkea
Hei!
Ei siis vielä Japani kuvia, mutta päivitystä kuitenkin.
Kalligrafian tunneilla taiteiltu ひな (hina) eli linnunpoika
Opiskelut etenevät ihan mukavalla tahdilla. Kanjit, nuo pirulliset kiinalaiset kirjoitusmerkit, eivät hirvitä yhtä paljoa mitä ne aikoinaan hirvittivät ja niitä opiskelee ihan mielellään. Ja huomaa että mangan lukeminen alkuperäiskielellä ja erinäisten visual novel pelien pelaaminen auttaa hienosti kanjien muistamisessa.
Harry Potter maratooni, day 1
Kommuunimme elämä soljuu hienosti opintojen lomassa ja innostuimmepa maratoonaamaan Harry Potter elokuviakin läpi tässä viime viikonloppuna. Kaksi viimeista leffaa vain jäi vielä ensi viikonlopulle kun meinasi persukset puutua ja allekirjoittaneen piti päästä sunnuntaina aikaisin nukkumaan koska maanantaina pitikin repiä itsensä ylös jo kello 5 aikaan aamusta jotta ehtisin kuudeksi töihin. Mutta innostipa tämä maratooni minua lukaisemaan viidennen kirjan, Order of the Phoenix, uudelleen. Yksi ehdottomista suosikki kirjoistani Harry Potter sarjasta, mutta samalla myös kirja joka aiheuttaa suurta raivoa ja hysteerisen itkukohtauksen kirjan lopussa (tai, ei se kohtaukseksi jää, muistelisin itkeneeni koko loppu kirjan ajan sen erään tietyn chapterin jälkeen ihan vaan koska how could you do that Rowling?! He was one of my favourite characters!).
Day 2 ja päivän sapuskat
Niin, tosiaan! Sain töitä! Siivoilen Vaasan keskustorin Hesburgeria 3-4 aamuna viikossa. Koska työ täytyy tehdä ennen puljun avaamista, tarkoittaa se aikaista herätystä, mitä inhoan yli kaiken, mutta toisaalta kun työaika on 3 tuntia per aamu niin siinä 10 jälkeen kun kompuroi takaisin kämpille, syö (toisen) aamiaisen ja käy suihkussa huuhtomassa itsestään hien ja rasvanhajun pois, voi ihan hyvin kömpiä pariksi tunniksi vielä peiton alle ottamaan torkut jotta jaksaa loppu päivän puuhailla. Totesinpa tänään että taitaa normaali päivärytmini (herääminen n. 10 paikkeilla, nukkumaan puolen yön aikoihin) muuttua ihan täysin kun ma-ke pitäisi olla viimeistään kuudelta hereillä (riippuen päätänkö mennä töihin klo 6 vai 7.. luutavimmin seitsemäksi). To ja pe taas tulee noustua 8 aikaan kun koulu alkaa klo 9. Teen töitä toisinaan myös lauantai aamuisin, joten niinä viikkoina joina näin teen, ainut aamu jolloin voin nukkua juuri niin pitkään kun haluan on sunnuntai. Kehkeytyyköhän minusta aamuvirkku? (Tähän kohtaan voitte kuvitella epäuskoisen naurun tyrskähdyksen.)
Vaasan keskustori aamu 6 aikoihin
Mitäs muuta? Eipä varmaan tämän ihmeellisempiä. Mitä nyt on tullut pitkästä aikaa tapiteltua aika paljon animea, seuranani kaksi kämppiksistä. On tullut ihailtua uimaripoikia Free! sarjan parissa, facepalmattu 13 veljekselle Brother's Conflictia katsoessa, tapiteltua koripalloa Kuroko no Basketin tahtiin ja tämän lisäksi seurattua Hunter kokelaita Hunter x Hunterssa. Kaksi noista sarjoista on jo katsottu loppuun, koripallo ja metsästäjät ovat edelleen katselussa. Pitäisi saada piakkoin tuo urheilu sarja katsottua sillä siitä ilmaantui juuri kakkoskauden ensimmäinen jakso (jota on odoteltu kuin kuuta nousevaa viimeisen vuoden ajan). Lisäksi yksikseni katselen mm. Break Blade meccha sarjaa, Diabolik Lovers visual novel peliin perustuvaa animua sekä Meganebun silmälasipäisiä lukiolaispoikia. Kaikkien näitten lisäksi pitäisi ottaa monta muutakin sarjaa seurattavaksi tai mahdollisesti jopa luettavaksi, jos sarasta vain manga löytyy.
Mutta tässäpä kaikki tältä erää. Seuraavaksi ehkä niitä Japani kuvia.. tai ainakin jotain Japaniin liittyvää (siis muutakin kun opiskelu juttuja). バイバイ！
Ei siis vielä Japani kuvia, mutta päivitystä kuitenkin.
Kalligrafian tunneilla taiteiltu ひな (hina) eli linnunpoika
Opiskelut etenevät ihan mukavalla tahdilla. Kanjit, nuo pirulliset kiinalaiset kirjoitusmerkit, eivät hirvitä yhtä paljoa mitä ne aikoinaan hirvittivät ja niitä opiskelee ihan mielellään. Ja huomaa että mangan lukeminen alkuperäiskielellä ja erinäisten visual novel pelien pelaaminen auttaa hienosti kanjien muistamisessa.
Harry Potter maratooni, day 1
Kommuunimme elämä soljuu hienosti opintojen lomassa ja innostuimmepa maratoonaamaan Harry Potter elokuviakin läpi tässä viime viikonloppuna. Kaksi viimeista leffaa vain jäi vielä ensi viikonlopulle kun meinasi persukset puutua ja allekirjoittaneen piti päästä sunnuntaina aikaisin nukkumaan koska maanantaina pitikin repiä itsensä ylös jo kello 5 aikaan aamusta jotta ehtisin kuudeksi töihin. Mutta innostipa tämä maratooni minua lukaisemaan viidennen kirjan, Order of the Phoenix, uudelleen. Yksi ehdottomista suosikki kirjoistani Harry Potter sarjasta, mutta samalla myös kirja joka aiheuttaa suurta raivoa ja hysteerisen itkukohtauksen kirjan lopussa (tai, ei se kohtaukseksi jää, muistelisin itkeneeni koko loppu kirjan ajan sen erään tietyn chapterin jälkeen ihan vaan koska how could you do that Rowling?! He was one of my favourite characters!).
Day 2 ja päivän sapuskat
Niin, tosiaan! Sain töitä! Siivoilen Vaasan keskustorin Hesburgeria 3-4 aamuna viikossa. Koska työ täytyy tehdä ennen puljun avaamista, tarkoittaa se aikaista herätystä, mitä inhoan yli kaiken, mutta toisaalta kun työaika on 3 tuntia per aamu niin siinä 10 jälkeen kun kompuroi takaisin kämpille, syö (toisen) aamiaisen ja käy suihkussa huuhtomassa itsestään hien ja rasvanhajun pois, voi ihan hyvin kömpiä pariksi tunniksi vielä peiton alle ottamaan torkut jotta jaksaa loppu päivän puuhailla. Totesinpa tänään että taitaa normaali päivärytmini (herääminen n. 10 paikkeilla, nukkumaan puolen yön aikoihin) muuttua ihan täysin kun ma-ke pitäisi olla viimeistään kuudelta hereillä (riippuen päätänkö mennä töihin klo 6 vai 7.. luutavimmin seitsemäksi). To ja pe taas tulee noustua 8 aikaan kun koulu alkaa klo 9. Teen töitä toisinaan myös lauantai aamuisin, joten niinä viikkoina joina näin teen, ainut aamu jolloin voin nukkua juuri niin pitkään kun haluan on sunnuntai. Kehkeytyyköhän minusta aamuvirkku? (Tähän kohtaan voitte kuvitella epäuskoisen naurun tyrskähdyksen.)
Vaasan keskustori aamu 6 aikoihin
Mitäs muuta? Eipä varmaan tämän ihmeellisempiä. Mitä nyt on tullut pitkästä aikaa tapiteltua aika paljon animea, seuranani kaksi kämppiksistä. On tullut ihailtua uimaripoikia Free! sarjan parissa, facepalmattu 13 veljekselle Brother's Conflictia katsoessa, tapiteltua koripalloa Kuroko no Basketin tahtiin ja tämän lisäksi seurattua Hunter kokelaita Hunter x Hunterssa. Kaksi noista sarjoista on jo katsottu loppuun, koripallo ja metsästäjät ovat edelleen katselussa. Pitäisi saada piakkoin tuo urheilu sarja katsottua sillä siitä ilmaantui juuri kakkoskauden ensimmäinen jakso (jota on odoteltu kuin kuuta nousevaa viimeisen vuoden ajan). Lisäksi yksikseni katselen mm. Break Blade meccha sarjaa, Diabolik Lovers visual novel peliin perustuvaa animua sekä Meganebun silmälasipäisiä lukiolaispoikia. Kaikkien näitten lisäksi pitäisi ottaa monta muutakin sarjaa seurattavaksi tai mahdollisesti jopa luettavaksi, jos sarasta vain manga löytyy.
Mutta tässäpä kaikki tältä erää. Seuraavaksi ehkä niitä Japani kuvia.. tai ainakin jotain Japaniin liittyvää (siis muutakin kun opiskelu juttuja). バイバイ！
2013/09/28
I'm back! With more enthusiasm than before!
Elämä Vaasassa päässyt vauhtiin ja kämpässäkin on netti! Aika siis päivitellä blogia.
Eikä pelkästään päivitellä vaan kyhätä ulkoasukin uuteen uskoon! Blogi on siis jälleen saanut muodonmuutoksen, alkaen blogin nimestä aina layouttiin saakka. Ylhäällä näkyy myös nyt linkit esittelyyni, sekä blogin esittelyyn (vilkaiskaahan ihmeessä läpi). Sivupalkkikin sai uutta ja kivaa täytettä. Vilkuilaapa siis ympärillenne kaikessa rauhassa, sillä tavaraa löytyy jos jonkinlaista. Blogin header taas tarjoaa joka vierailu kerralla uuden kuvan (kuvia kaikkiaan 7 erilaista). Samoin sivupalkissa olevat TCG pelin nappulat vaihtuvat jokaisella vieralukerralla. On se koodaaminen vaan niin kivaa kun saa kaikenlaisia efektejä sivuilleen. ★＝(−.⌒)
Mutta se blogin ulkoasusta (lisää voit lukea täältä) ja itse päivitykseen.
Olen siis nyt ehtinyt asettumaan kunnolla aloilleni täällä Vaasassa. Kämppä sijaitsee mukavasti aivan keskustassa ja tästä on lyhyt matka kaikkialle, siis kirjaimellisesti. Koulukin on alta 5 minuutin kävelymatkan päässä (näemme koulumme rakennuksen olkkarin ikkunasta). Kämpän koossakaan ei ole valittamista. Meitähän asuu tässä 4 tyttöstä (ja yksi, ellei kaksikin haamua) jotka kaikki opiskelevat Japania. Kaksi neljästä tosin opiskelee myös muuta (opiskelu narmokaanit käyvät kahta yliopistoa samaan aikaan), mutta pääasiallisesti olemme Japani intoilijoita. Ja sen näkee kämpän seiniltä aika tehokkaasti. Toki minun ja Syteen ja saveen-blogin kirjoittaja, Päivin, ansiosta Japanilaisen taiteen, animehahmojen ja idolien kuvien sekaan on livahtanut myös hieman Korealaista mieskauneuttakin. Kolmella meistä on oma huone, neljäs asukkimme taas on puolestaan vallannut osan olkkarista itselleen, jakaen tilan isolla kirjahyllyllä. Siitäkin huolimatta olkkariin jäi hyvin tilaa myös yhteiselle viihde/oleskelu tilalle johon järjestin meille television ja siihen tarvittavat viihdyke välineet (dvd soitin ja kaksi PS2sta). Ja kuten arvata saattaa, vessa+kylppäri ja keittiö ovat yhteisessä käytössä. (￣-￣)ﾉ
Welcome to my office!
Oma huoneeni on kyllä tähän mennessä suosikkini kaikista niistä huoneista joissa olen koskaan asunut elämäni aikana. Huonekaluni ovat kaikki vähän eriparia, mutta se ei menoa haittaa sillä pyrin yhdistämään kaiken tämän yhteen yhteisillä sisustusväreillä, jotka tähän mennessä vaikuttavat olevan valkoinen, musta ja vihreän eri sävyt. Huone on myös inspiroinut minua sisustusmielessä ja ekaa kertaa elämässäni ostin itse verhokankaan josta rakas kummitätini väkertää minulle verhot (joko nykyisten kirpparilta ostettujen verhojen tilalle tai yhdessä käytettäväksi, saa nyt nähdä). Ja tapani mukaan olen koristellut seiniäni erilaisilla julisteilla ja muunlaisilla kuvilla.
Tässä kämpässä asuessa elämästä ei kyllä naurua puutu. Ei yhtäkään tylsää hetkeä. Nauramme ruokapöydän ääressä hölmöille asioille, pelailemme pelejä olkkarissa tai katselemme telkkaria tai animea jonkun tietokoneelta. Myös yleinen hengaileminen milloin missäkin päin kämppää vaikuttaisi olevan suosittu harrastus. Eipähän tule jymähdettyä vain omalle koneelle. Kommuuni asuminen on kivaa kun kaikki saman katon alla asuvat tulevat hyvin toimeen ja omaavat yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Ainut mistä olen huolissani on se että missä vaiheessa onnistumme kehittämään ihan oman kielemme. (≧∇≦)人(≧∇≦)
Opiskelu lähti vuoden tauon jälkeen ihan mukavasti käyntiin. Ehkä se tauko oli ihan tarpeenkin, mutta varmasti faktalla että vihdoin pääsin läpi kokeista, joissa olen jumittanut jo pari vuotta, on osuutta asiaan. Istun siis nyt tunneilla entistä motivoituneempana ja tulevaisuuden suunnitelmatkin suht.koht tiedossa.
Bloggaus tukikohtani.
Tukholman yliopisto on muuttanut koe aika-tauluja aika reippaalla kädellä ja sen sijaan että kokeita olisi kaksi kertaa vuodessa, aina lukukausien päätteeksi, nyt ne on jaettu kuuteen (per lukukausi, vuodessa yht. 12 koetta) osaan jotka on ripoteltu kahdelle kuukaudelle. Ensimmäiset kolme koetta tulevat minulla vastaan jo kolmen viikon päästä. Loput kolme ovatkin sitten vasta joulukuussa. Ihan mukavaa toisaalta että kokeet on jaettu osiin ja eri päiville kuin se että pänttäät kaikki puolen vuoden aikana oppimasi asiat yhdelle päivälle. Helpottuukohan oma kokeista läpipääsyni tämän nykyisen koejärjestelyn ansiosta? Saa nähdä.
Meille on myös perus kielentuntien ja reaalikurssien lisäksi mukana muutakin kivaa opiskeltavaa, kuten esimerkiksi Watanabe-sensein vetämät puhe- ja kalligrafian tunnit. Ja lisäksi rohkeat opiskelijat voivat osallistua myös JLPTseen preppaaville tunneille. Itse liityin pänttääjien joukkoon harjoittelemaan tulevaa tasotestiä varten sillä jos tuon aikomani tason pääsen läpi voin virallisesti todeta osaavani Japania. JLPTn korkein taso, N1, olisi tosiaan nyt tähtäimessä ja koe päivää (1. joulukuuta) odotellaan jännityksellä. N1;stä edeltävän tason N2sen suoritin viime joulukuussa ja sain tämän vuoden puolella (helmikuussa) kuulla päässeeni läpi ja sain tämän kunniaksi hienon hedelmäkakun jonka päällä oli suklaalaatta jossa onnitteleva teksti: さっちゃん、２級合格おめでとう (Sacchan, 2kyû goukaku omedetou / Sacchan, onnittelut 2-tason läpäisystä). (●´∀｀●)
Mjooh, enpä venytä tätä postausta tämän enempää vaan jätän jotain kirjoittavaa seuraavaankin postaukseen. Seuraavaksi ajattelin ruveta postailemaan kokemuksia ja kuvia kolmesta kuukaudestani Japanissa au pairina. Aikaisempia postauksia asiasta kun on vain yksi, jonka postasin vielä Japanissa ollessani. Aikaa ja jaksamista enempien postauksien tekemiseen tuolloin ei riittänyt (viikkoni olivat ihan täynnä aina Suomeen paluuseen asti), mutta nyt otan projektiksini saada kirjoitettua julkiseksi tekstiksi matkallani pitämääni päiväkirjaa. Seuraavaa postausta odotellen siis! ヽ(‘ ∇‘ )ノ
PS. Otan edelleen vastaan ehdotuksia/kysymyksiä blogpostauksiin liittyen! だから、よろしくね～
(Ensi kerralla voisin näemmä pienentää kuvia vähän enemmän... nyt en jaksa ruveta tappelemaan enään Paint Shop Pro X;ni kanssa.)
Eikä pelkästään päivitellä vaan kyhätä ulkoasukin uuteen uskoon! Blogi on siis jälleen saanut muodonmuutoksen, alkaen blogin nimestä aina layouttiin saakka. Ylhäällä näkyy myös nyt linkit esittelyyni, sekä blogin esittelyyn (vilkaiskaahan ihmeessä läpi). Sivupalkkikin sai uutta ja kivaa täytettä. Vilkuilaapa siis ympärillenne kaikessa rauhassa, sillä tavaraa löytyy jos jonkinlaista. Blogin header taas tarjoaa joka vierailu kerralla uuden kuvan (kuvia kaikkiaan 7 erilaista). Samoin sivupalkissa olevat TCG pelin nappulat vaihtuvat jokaisella vieralukerralla. On se koodaaminen vaan niin kivaa kun saa kaikenlaisia efektejä sivuilleen. ★＝(−.⌒)
Mutta se blogin ulkoasusta (lisää voit lukea täältä) ja itse päivitykseen.
Olen siis nyt ehtinyt asettumaan kunnolla aloilleni täällä Vaasassa. Kämppä sijaitsee mukavasti aivan keskustassa ja tästä on lyhyt matka kaikkialle, siis kirjaimellisesti. Koulukin on alta 5 minuutin kävelymatkan päässä (näemme koulumme rakennuksen olkkarin ikkunasta). Kämpän koossakaan ei ole valittamista. Meitähän asuu tässä 4 tyttöstä (ja yksi, ellei kaksikin haamua) jotka kaikki opiskelevat Japania. Kaksi neljästä tosin opiskelee myös muuta (opiskelu narmokaanit käyvät kahta yliopistoa samaan aikaan), mutta pääasiallisesti olemme Japani intoilijoita. Ja sen näkee kämpän seiniltä aika tehokkaasti. Toki minun ja Syteen ja saveen-blogin kirjoittaja, Päivin, ansiosta Japanilaisen taiteen, animehahmojen ja idolien kuvien sekaan on livahtanut myös hieman Korealaista mieskauneuttakin. Kolmella meistä on oma huone, neljäs asukkimme taas on puolestaan vallannut osan olkkarista itselleen, jakaen tilan isolla kirjahyllyllä. Siitäkin huolimatta olkkariin jäi hyvin tilaa myös yhteiselle viihde/oleskelu tilalle johon järjestin meille television ja siihen tarvittavat viihdyke välineet (dvd soitin ja kaksi PS2sta). Ja kuten arvata saattaa, vessa+kylppäri ja keittiö ovat yhteisessä käytössä. (￣-￣)ﾉ
Oma huoneeni on kyllä tähän mennessä suosikkini kaikista niistä huoneista joissa olen koskaan asunut elämäni aikana. Huonekaluni ovat kaikki vähän eriparia, mutta se ei menoa haittaa sillä pyrin yhdistämään kaiken tämän yhteen yhteisillä sisustusväreillä, jotka tähän mennessä vaikuttavat olevan valkoinen, musta ja vihreän eri sävyt. Huone on myös inspiroinut minua sisustusmielessä ja ekaa kertaa elämässäni ostin itse verhokankaan josta rakas kummitätini väkertää minulle verhot (joko nykyisten kirpparilta ostettujen verhojen tilalle tai yhdessä käytettäväksi, saa nyt nähdä). Ja tapani mukaan olen koristellut seiniäni erilaisilla julisteilla ja muunlaisilla kuvilla.
Tässä kämpässä asuessa elämästä ei kyllä naurua puutu. Ei yhtäkään tylsää hetkeä. Nauramme ruokapöydän ääressä hölmöille asioille, pelailemme pelejä olkkarissa tai katselemme telkkaria tai animea jonkun tietokoneelta. Myös yleinen hengaileminen milloin missäkin päin kämppää vaikuttaisi olevan suosittu harrastus. Eipähän tule jymähdettyä vain omalle koneelle. Kommuuni asuminen on kivaa kun kaikki saman katon alla asuvat tulevat hyvin toimeen ja omaavat yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Ainut mistä olen huolissani on se että missä vaiheessa onnistumme kehittämään ihan oman kielemme. (≧∇≦)人(≧∇≦)
Opiskelu lähti vuoden tauon jälkeen ihan mukavasti käyntiin. Ehkä se tauko oli ihan tarpeenkin, mutta varmasti faktalla että vihdoin pääsin läpi kokeista, joissa olen jumittanut jo pari vuotta, on osuutta asiaan. Istun siis nyt tunneilla entistä motivoituneempana ja tulevaisuuden suunnitelmatkin suht.koht tiedossa.
Tukholman yliopisto on muuttanut koe aika-tauluja aika reippaalla kädellä ja sen sijaan että kokeita olisi kaksi kertaa vuodessa, aina lukukausien päätteeksi, nyt ne on jaettu kuuteen (per lukukausi, vuodessa yht. 12 koetta) osaan jotka on ripoteltu kahdelle kuukaudelle. Ensimmäiset kolme koetta tulevat minulla vastaan jo kolmen viikon päästä. Loput kolme ovatkin sitten vasta joulukuussa. Ihan mukavaa toisaalta että kokeet on jaettu osiin ja eri päiville kuin se että pänttäät kaikki puolen vuoden aikana oppimasi asiat yhdelle päivälle. Helpottuukohan oma kokeista läpipääsyni tämän nykyisen koejärjestelyn ansiosta? Saa nähdä.
Meille on myös perus kielentuntien ja reaalikurssien lisäksi mukana muutakin kivaa opiskeltavaa, kuten esimerkiksi Watanabe-sensein vetämät puhe- ja kalligrafian tunnit. Ja lisäksi rohkeat opiskelijat voivat osallistua myös JLPTseen preppaaville tunneille. Itse liityin pänttääjien joukkoon harjoittelemaan tulevaa tasotestiä varten sillä jos tuon aikomani tason pääsen läpi voin virallisesti todeta osaavani Japania. JLPTn korkein taso, N1, olisi tosiaan nyt tähtäimessä ja koe päivää (1. joulukuuta) odotellaan jännityksellä. N1;stä edeltävän tason N2sen suoritin viime joulukuussa ja sain tämän vuoden puolella (helmikuussa) kuulla päässeeni läpi ja sain tämän kunniaksi hienon hedelmäkakun jonka päällä oli suklaalaatta jossa onnitteleva teksti: さっちゃん、２級合格おめでとう (Sacchan, 2kyû goukaku omedetou / Sacchan, onnittelut 2-tason läpäisystä). (●´∀｀●)
Mjooh, enpä venytä tätä postausta tämän enempää vaan jätän jotain kirjoittavaa seuraavaankin postaukseen. Seuraavaksi ajattelin ruveta postailemaan kokemuksia ja kuvia kolmesta kuukaudestani Japanissa au pairina. Aikaisempia postauksia asiasta kun on vain yksi, jonka postasin vielä Japanissa ollessani. Aikaa ja jaksamista enempien postauksien tekemiseen tuolloin ei riittänyt (viikkoni olivat ihan täynnä aina Suomeen paluuseen asti), mutta nyt otan projektiksini saada kirjoitettua julkiseksi tekstiksi matkallani pitämääni päiväkirjaa. Seuraavaa postausta odotellen siis! ヽ(‘ ∇‘ )ノ
PS. Otan edelleen vastaan ehdotuksia/kysymyksiä blogpostauksiin liittyen! だから、よろしくね～
(Ensi kerralla voisin näemmä pienentää kuvia vähän enemmän... nyt en jaksa ruveta tappelemaan enään Paint Shop Pro X;ni kanssa.)
2012/08/09
Suunnitelmat uusiksi
Kuten otsikkokin kertoo, mulla meni nyt elämän suunnitelmat ihan uusiksi. Olen huonolla tuulella viime päiväisten tapahtumien takia jo muutenkin niin en sano muuta kun että enpäs sitten menekkään JAMKiin opiskelemaan. Enkä muuta muutenkaan Jyväskylään. Irtisanoin kämppäni eilen ja toivon että löytäisivät uuden asukkaan syyskuun alusta ettei tarvitsisi syyskuun vuokraa maksaa.
Muutan takaisin Helsinkiin vanhempien luokse ja etsin töitä. Tämä on meinaan nyt sitten ainut keino kerätä rahat kasaan sitä varten että pääsisin edes jollain tapaa Japaniin. Ja kyllä, Japaniin on päästävä. (Ai miten niin olen menettänyt sydämeni Japanille?)
Sen lisäksi että lähden etsimään jotain työtä täältä Helsingin suunnasta (jossa siis roikun vielä pari päivää ennen kun lähden Vaasaan pakkaamaan kamojani) niin olen miettinyt au pairiksi lähtemistä. Tiedän pari sivustoa jonka kautta löytyy muutamiakin perheitä Japanista (länkkäri perheitä, puokkeja ja jopa pari täysin Japanilaista perhettä). Ongelmana vaan on tosiaan se raha. Tarvitsisin rahaa myös au pairiksi lähtemiseen.
Jos jollain on muita ideoita joilla pääsisin lähtemään Japaniin (ei pelkästään parin viikon lomalle vaan mielellään edes vuodeksi yms) niin otan ehdotuksia vastaan. Olisin kuulkaa niin valmis jopa etsimään vakiduunia Japanista kunhan vaan pääsisin sinne. Tämän hetkisellä tilanteellani kaikki vain tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Ja se jos mikä ottaakin päähän.
Jotta tästä ei tulisi aivan angsti postausta niin jätän tämän tähän ja lähden tuulettumaan ulos ja syömään hyvää mummun tekemää ruokaa.
Tsau~
Muutan takaisin Helsinkiin vanhempien luokse ja etsin töitä. Tämä on meinaan nyt sitten ainut keino kerätä rahat kasaan sitä varten että pääsisin edes jollain tapaa Japaniin. Ja kyllä, Japaniin on päästävä. (Ai miten niin olen menettänyt sydämeni Japanille?)
Sen lisäksi että lähden etsimään jotain työtä täältä Helsingin suunnasta (jossa siis roikun vielä pari päivää ennen kun lähden Vaasaan pakkaamaan kamojani) niin olen miettinyt au pairiksi lähtemistä. Tiedän pari sivustoa jonka kautta löytyy muutamiakin perheitä Japanista (länkkäri perheitä, puokkeja ja jopa pari täysin Japanilaista perhettä). Ongelmana vaan on tosiaan se raha. Tarvitsisin rahaa myös au pairiksi lähtemiseen.
Jos jollain on muita ideoita joilla pääsisin lähtemään Japaniin (ei pelkästään parin viikon lomalle vaan mielellään edes vuodeksi yms) niin otan ehdotuksia vastaan. Olisin kuulkaa niin valmis jopa etsimään vakiduunia Japanista kunhan vaan pääsisin sinne. Tämän hetkisellä tilanteellani kaikki vain tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Ja se jos mikä ottaakin päähän.
Jotta tästä ei tulisi aivan angsti postausta niin jätän tämän tähän ja lähden tuulettumaan ulos ja syömään hyvää mummun tekemää ruokaa.
Tsau~
2012/07/13
Ikuinen opiskelija
Edellisen postauksen lopussa vihjaisin muuttavani Jyväskylään. Ja sen teenkin heti kun saan sieltä asunnon (vapaat asunnot ovat vähän kiven alla ja yksiöissä vuoden ellei puolentoistakin vuoden jonotus, whoopee). Syy tähän on pääsyni JAMKin opiskelijaksi. :D
Kesäkuun alussa tekemäni JAMKin pääsykoe siis todella meni hyvin niin kuin itse sen arvioinkin pari postausta sitten. Oli kiva herätä 2.7. aamulla siihen että puhelin piippaa, ilmoittaen saapuneesta sähköpostista jonka aiheena komisteli: Opiskelupaikka Jyväskylän ammattikorkeakoulusta. Taisin hymyillä aika leveästi lyhykäisen onnittelu viestin lukiessani, aivot vielä ihan unenpöpperössä.
Tällä hetkellä jännityksessa on se että löydänkö mistään asuntoa. KOASilla on tosiaan kaikki yksiöt varattuna ja soluun en pääse kun omistan lemmikkejä. Toisin sanottuna pitäisi löytää asunto jostain muualta tai sitten tehdä julmasti ja luopua gerbiileistä, mitä en haluaisi tehdä.
Noh, eipä voi muuta kun jatkaa asunnon hakua ja miettiä mitä teen. Opiskelut kuitenkin JAMKissa aloitan, oli asuntoa tai ei. (Hah, mitenköhän tuo onnistuu...)
Kesäkuun alussa tekemäni JAMKin pääsykoe siis todella meni hyvin niin kuin itse sen arvioinkin pari postausta sitten. Oli kiva herätä 2.7. aamulla siihen että puhelin piippaa, ilmoittaen saapuneesta sähköpostista jonka aiheena komisteli: Opiskelupaikka Jyväskylän ammattikorkeakoulusta. Taisin hymyillä aika leveästi lyhykäisen onnittelu viestin lukiessani, aivot vielä ihan unenpöpperössä.
Tällä hetkellä jännityksessa on se että löydänkö mistään asuntoa. KOASilla on tosiaan kaikki yksiöt varattuna ja soluun en pääse kun omistan lemmikkejä. Toisin sanottuna pitäisi löytää asunto jostain muualta tai sitten tehdä julmasti ja luopua gerbiileistä, mitä en haluaisi tehdä.
Noh, eipä voi muuta kun jatkaa asunnon hakua ja miettiä mitä teen. Opiskelut kuitenkin JAMKissa aloitan, oli asuntoa tai ei. (Hah, mitenköhän tuo onnistuu...)
2012/06/07
Kokeet ohi ja elämä hymyilee
Yay! Kaikki kokeet ohi. Istun juuri junassa matkalla Helsinkiin Jyväskylästä jossa kävin tekemässä JAMKin pääsykokeet Matkailu alalle.
Koe meni ainakin omasta mielestä tosi hyvin, mitä nyt pari matikan tehtävää meni vähä arvaten. Kokeen jälkeen ja ennen haastatteluja oli kiva käydä Ravintola Dynamossa syömässä Kreikkalaista kanaa ja riisiä (5€ ateria +kahvi). Sitten vain odottamaan omaa haastattelu vuoroa ja kuuntelemaan tutoreiden juttuja JAMKissa opiskelusta ja elämästä näin yleensä Jyväskylässä. Saatiin myös vihjeitä kurssi valintoihin. Haastattelu sujuikin sitten oikein mukavasti enkä jännittänyt juuri lainkaan. Kaiken kaikkiaan koko hommasta jäi tosi hyvät fiilikset. Nyt vain odotetaan tuloksia jotka pitäs tulla 2.7.
Alkopassin tulokset tulivat viikon alussa ja läpi meni. Nyt voin siis tarjoilla alkoholia ja oikein luvan kanssa.
Kesätyökin on olemassa. Myyn käsin tehtyjä matkamuistoja turisteille Helsingin keskustassa pienessä myymälässä josta löytyy myös aivan ihania puukoruja.
Jahka tästä kotiin pääsen niin käyn vielä cosplay pukuni kimppuun ja viimeistelen sen ennen huomista Desuconia. Kiireinen viikonloppu edessä, mutta tosi kiva kun pääsee taas näkemään kavereita. Ja fanittamaan coniin saapuvaa Noriaki Sugiyamaa~ <3
Että tällaista. Sanna, over and out! じゃあね～
Koe meni ainakin omasta mielestä tosi hyvin, mitä nyt pari matikan tehtävää meni vähä arvaten. Kokeen jälkeen ja ennen haastatteluja oli kiva käydä Ravintola Dynamossa syömässä Kreikkalaista kanaa ja riisiä (5€ ateria +kahvi). Sitten vain odottamaan omaa haastattelu vuoroa ja kuuntelemaan tutoreiden juttuja JAMKissa opiskelusta ja elämästä näin yleensä Jyväskylässä. Saatiin myös vihjeitä kurssi valintoihin. Haastattelu sujuikin sitten oikein mukavasti enkä jännittänyt juuri lainkaan. Kaiken kaikkiaan koko hommasta jäi tosi hyvät fiilikset. Nyt vain odotetaan tuloksia jotka pitäs tulla 2.7.
Alkopassin tulokset tulivat viikon alussa ja läpi meni. Nyt voin siis tarjoilla alkoholia ja oikein luvan kanssa.
Kesätyökin on olemassa. Myyn käsin tehtyjä matkamuistoja turisteille Helsingin keskustassa pienessä myymälässä josta löytyy myös aivan ihania puukoruja.
Jahka tästä kotiin pääsen niin käyn vielä cosplay pukuni kimppuun ja viimeistelen sen ennen huomista Desuconia. Kiireinen viikonloppu edessä, mutta tosi kiva kun pääsee taas näkemään kavereita. Ja fanittamaan coniin saapuvaa Noriaki Sugiyamaa~ <3
Että tällaista. Sanna, over and out! じゃあね～
2012/05/22
Vika viikko
Yeees. Vika viikko Vaasassa ennen kun siirryn seuraavaksi pariksi kuukaudeksi Helsinkiin.
Ensin niistä kokeista:
Japanin koe.... lyhyesti ilmaistuna... odotan kesän lopulla olevaa kokoomatenttiä. Alkopassi... noh, tuloksesta en tiedä vielä, mutta jotenki tuntu että helppo kun mikä. Tunti sille oli varattu aikaa, tein sen alta 20 minuutin. Rasti ruutuun menetelmällä, onko väite oikein vai väärin. Ja 50€ meni sinnekkin että hujahti. Viimeiseen kokeeseen (JAMK:in pääsykoe) onkin sitten aikaa vielä 16 päivää.
Kevään hammaslääkäri ajat on käyty. Tai noh, melkein. Tänään olis ollu viimonen sovittu aika. Menin vastaanotolle, odotin reippa 30 min ja sitten tuli oman lääkärin hoitaja hieman pahoittelevan näköisenä ja totesi että oli kyllä mulle laittanut kirjeenä ilmoituksen että tämän päivän aikaa on muutettu, enkö ole saanut sitä? No en. Siinä sitten setviteltiin asiaa ja koska se uusi aika jonka olivat varanneet ei oikein käynyt yksiin oman aikataulun kanssa niin jouduttiin sitten sumplimaan vähän parempi aika. Elokuulle hoitaja sitä yrittää saada, soittaa kun on sopivan ajan löytänyt. Että tällasta tällä kertaa terveys rintamalla.
Cosplay asu on edelleen vähän vaiheessa ja Desuun aikaa hieman reippa 2 viikkoa. Huomenna (keskiviikkona) se olisi tarkoitus saada ommeltua loppuun. Toivottavasti saadaan, muuten joudun ottamaan yhteyttä meidän suvun marttaan ja kysymään voisinki majottautua hetkeksi ensiviikolla heidän kellariinsa rakentelemaan cosplay takkini loppuun. Noh, onneksi kuitenkin vaiheessa on vain takki. Kaikki muut osat asuun mulla jo ovatkin. Mukavat kengät, valkoiset housut, peruukki ja panda pehmo. Meikki vaan pitää suunnitella ja kokeilla, mutta en usko että siihen kovin kauan menee. On tullut keräiltyä jo vähän esimerkkiä ja esimerkkejä että miten silmämeikkini toteuttaisin.
Meillä kämppiksillä on viime aikoina ollu kivoja iltoja kun ollaan katseltu leffoja keskenämme (siis aina kun telkusta ei tullu jääkiekkoa *liitä merkitsevä katse J-chanin suuntaan tähän*). Erityisesti Disney on ollut aika kovassa huudossa viime aikoina kun katsastimme kaikki kolme Aladdin leffaa läpi ja koitimme pitää J-chanin hiljaisena, koska kyseinen Aladdinmaniac olisi voinut resitoida ainakin ensimmäisen elokuvan meille vaikka silmät kiinni ja kieli solmussa. Ihan oikeasti: yksi vuorosana Aladdinin ekasta leffasta ja J-chan käy läpi koko kohtauksen, oikein komeasti ääniä imitoiden. Olen edelleen sitä mieltä että J-chan voisi pyrkiä Japaniin seiyû (ääninäyttelijä) kouluun ja ryhtyä ammattilais ääninäyttelijäksi. Viikonloppuna Japanologi sydämemme kaipaili jotain Japanilaista ja DVD soittimeen luikahti Love Com (short for Lovely Complex), joka sopi täydellisesti aurinkoiseen kevät iltaan teiniromanssillaan. Tänään taas palasimme Disneyn pariin ja katsoimme Mulanin ensimmäisen elokuvan. Kakkosta ei varmaan ehditä katsoa sillä aikamme täällä Vaasassa on vähissä ja DVDt ovat lainassa kaverilta.
Noh, vaikka ei olisi tämän enempää aikaa katsella leffoja niin aina on aikaa viettää tunti ellei parikin keittiön pöydän ääressä juomassa teetä, syömässä leipää/mustikkamuffineja ja lörpöttämässä turhuuksia. Jos iltapala hetkistämme kuvattaisiin video niin niistä saisi aika hyvän komiikka videon toisinaan. Ei herranjestas sitä läpän tasoa, sattuu ihan itseäänkin aivoihin toisinaan. Erityisenä esimerkkinä huonosta vitsailun tasostamme voisi varmaan mainita dajaret. (Wikipedia linkki selittää paremmin kuin minä.) Kiitos erinnäisten Japanilaisten musikaalien, animeiden ja draamojen, on meillä koossa aika kokoelma erilaisia dajareja joita on sitten kiva heittää täysin randomeihin (ja toisinaan sopimattomiin) väleihin ja hekottaa sitten päät käsiin haudattuna sille kuinka huono vitsi oli kyseessä. Japanologit ja heidän huono huumorin laatunsa. Aijai. Ja jos dajaret ei riitä irroittamaan naurunremakkaa meistä kolmesta niin sitten siirrytään kovempiin otteisiin, esimerkkeinä koomikot Sami Hedberg ja Jeff Dunham. Nämä miehet jos ketkä saa nämä tytöt (tai ainakin 2/3 osaa) pyyhkimään naurun kyyneliä silmäkulmista. Tässä muutama esimerkki nauttimastamme huonosta huumorista:
Jeff Dunham kertoo tyttärestään ja tämän ensimmäisestä 'auton tankkaus' seikkailusta.
Sami Hedberg ja kesän hitti biisi. (Voinko tuntea itseni ylpeäksi kun olen käynyt jopa yhdellä Hedbergin keikalla? :'D)
Mutta mutta, lopettelen tämän postauksen näihin tunnelmiin ja ryhdyn miettimään että mitä draamaa sitä tuijottaisi tänä iltana kunnes on aika painella pehkuihin.
Ottakaa vielä Niko Kivelä ja lennot Austraaliaan Air Chinan kyydissä.
Ensin niistä kokeista:
Japanin koe.... lyhyesti ilmaistuna... odotan kesän lopulla olevaa kokoomatenttiä. Alkopassi... noh, tuloksesta en tiedä vielä, mutta jotenki tuntu että helppo kun mikä. Tunti sille oli varattu aikaa, tein sen alta 20 minuutin. Rasti ruutuun menetelmällä, onko väite oikein vai väärin. Ja 50€ meni sinnekkin että hujahti. Viimeiseen kokeeseen (JAMK:in pääsykoe) onkin sitten aikaa vielä 16 päivää.
Kevään hammaslääkäri ajat on käyty. Tai noh, melkein. Tänään olis ollu viimonen sovittu aika. Menin vastaanotolle, odotin reippa 30 min ja sitten tuli oman lääkärin hoitaja hieman pahoittelevan näköisenä ja totesi että oli kyllä mulle laittanut kirjeenä ilmoituksen että tämän päivän aikaa on muutettu, enkö ole saanut sitä? No en. Siinä sitten setviteltiin asiaa ja koska se uusi aika jonka olivat varanneet ei oikein käynyt yksiin oman aikataulun kanssa niin jouduttiin sitten sumplimaan vähän parempi aika. Elokuulle hoitaja sitä yrittää saada, soittaa kun on sopivan ajan löytänyt. Että tällasta tällä kertaa terveys rintamalla.
Cosplay asu on edelleen vähän vaiheessa ja Desuun aikaa hieman reippa 2 viikkoa. Huomenna (keskiviikkona) se olisi tarkoitus saada ommeltua loppuun. Toivottavasti saadaan, muuten joudun ottamaan yhteyttä meidän suvun marttaan ja kysymään voisinki majottautua hetkeksi ensiviikolla heidän kellariinsa rakentelemaan cosplay takkini loppuun. Noh, onneksi kuitenkin vaiheessa on vain takki. Kaikki muut osat asuun mulla jo ovatkin. Mukavat kengät, valkoiset housut, peruukki ja panda pehmo. Meikki vaan pitää suunnitella ja kokeilla, mutta en usko että siihen kovin kauan menee. On tullut keräiltyä jo vähän esimerkkiä ja esimerkkejä että miten silmämeikkini toteuttaisin.
Meillä kämppiksillä on viime aikoina ollu kivoja iltoja kun ollaan katseltu leffoja keskenämme (siis aina kun telkusta ei tullu jääkiekkoa *liitä merkitsevä katse J-chanin suuntaan tähän*). Erityisesti Disney on ollut aika kovassa huudossa viime aikoina kun katsastimme kaikki kolme Aladdin leffaa läpi ja koitimme pitää J-chanin hiljaisena, koska kyseinen Aladdinmaniac olisi voinut resitoida ainakin ensimmäisen elokuvan meille vaikka silmät kiinni ja kieli solmussa. Ihan oikeasti: yksi vuorosana Aladdinin ekasta leffasta ja J-chan käy läpi koko kohtauksen, oikein komeasti ääniä imitoiden. Olen edelleen sitä mieltä että J-chan voisi pyrkiä Japaniin seiyû (ääninäyttelijä) kouluun ja ryhtyä ammattilais ääninäyttelijäksi. Viikonloppuna Japanologi sydämemme kaipaili jotain Japanilaista ja DVD soittimeen luikahti Love Com (short for Lovely Complex), joka sopi täydellisesti aurinkoiseen kevät iltaan teiniromanssillaan. Tänään taas palasimme Disneyn pariin ja katsoimme Mulanin ensimmäisen elokuvan. Kakkosta ei varmaan ehditä katsoa sillä aikamme täällä Vaasassa on vähissä ja DVDt ovat lainassa kaverilta.
Noh, vaikka ei olisi tämän enempää aikaa katsella leffoja niin aina on aikaa viettää tunti ellei parikin keittiön pöydän ääressä juomassa teetä, syömässä leipää/mustikkamuffineja ja lörpöttämässä turhuuksia. Jos iltapala hetkistämme kuvattaisiin video niin niistä saisi aika hyvän komiikka videon toisinaan. Ei herranjestas sitä läpän tasoa, sattuu ihan itseäänkin aivoihin toisinaan. Erityisenä esimerkkinä huonosta vitsailun tasostamme voisi varmaan mainita dajaret. (Wikipedia linkki selittää paremmin kuin minä.) Kiitos erinnäisten Japanilaisten musikaalien, animeiden ja draamojen, on meillä koossa aika kokoelma erilaisia dajareja joita on sitten kiva heittää täysin randomeihin (ja toisinaan sopimattomiin) väleihin ja hekottaa sitten päät käsiin haudattuna sille kuinka huono vitsi oli kyseessä. Japanologit ja heidän huono huumorin laatunsa. Aijai. Ja jos dajaret ei riitä irroittamaan naurunremakkaa meistä kolmesta niin sitten siirrytään kovempiin otteisiin, esimerkkeinä koomikot Sami Hedberg ja Jeff Dunham. Nämä miehet jos ketkä saa nämä tytöt (tai ainakin 2/3 osaa) pyyhkimään naurun kyyneliä silmäkulmista. Tässä muutama esimerkki nauttimastamme huonosta huumorista:
Jeff Dunham kertoo tyttärestään ja tämän ensimmäisestä 'auton tankkaus' seikkailusta.
Sami Hedberg ja kesän hitti biisi. (Voinko tuntea itseni ylpeäksi kun olen käynyt jopa yhdellä Hedbergin keikalla? :'D)
Mutta mutta, lopettelen tämän postauksen näihin tunnelmiin ja ryhdyn miettimään että mitä draamaa sitä tuijottaisi tänä iltana kunnes on aika painella pehkuihin.
Ottakaa vielä Niko Kivelä ja lennot Austraaliaan Air Chinan kyydissä.
2012/05/12
Koetta kokeen perään
Alkaa ahdistus taas painaa päälle. Ensi tiistaina ja keskiviikkona olisi Japanin kokeet. Ahdistukseni syy ei tosin ole kokeet itsessään vaan se että tiistaina minulla olisi reippa tunnin mittainen hammaslääkäri aika (reikien korjausta, uh oh) mikä aiheuttaa aikataulu ongelman kokeen kanssa. Hammaslääkäri klo 12:00-> ja koe alkaisi klo 13:00. Tiedän että hammaslääkärin jälkeen olo on kuin joku olisi runtannut leukani paikoiltaan (kaksi reikää alarivissä, boo yah!) joten kokeesta ei tasan tule mitään. Pitää siis yrittää kysyä voinko käydä tekemässä omat puuttuvat koe osioni vasta keskiviikkona. Jos en niin siirrän koko Japani roskan kesän lopulle kokooma tenttiin. Ei kyllä yhtään haluttaisi.
Siitä sitten viikko eteenpäin maanantaille (21.5.) olisi alkopassin testi joka olisi tarkoitus käydä läpäisemässä (yksi mahdollisista kesätyöpaikoista vaatii anniskelupassin). Saa ny nähä miten sekin menee. (Ja tiistaina taas hammaslääkäri... Olen varsin reikiintyväinen ihminen. Toivottavasti en enää tämän reissun jälkeen.)
Ja nyt menneellä viikolla tuli viimein kustu Jyväskylän ammattikorkean pääsykokeisiin jotka sijoittuvatkin sitten kesäkuun alkuun (7.6.). Yyh! Tahdon päästä ainakin näistä kokeista läpi niin pääsisi elämä taas vauhtiin kun täällä Vaasassa se tuntuu junnaavan paikoillaan kiitos Japanologian järjettömän vaikeiden kokeiden. Ja jos tuonne Jyväskylään pääsisi niin nousisivat mahdollisuudet päästä Japaniin vaihtoon ainakin 50%;lla. Eihän sitä tässä ole yritetty vaihtoon kun kuinkahan monta vuotta?
Vaihdosta puheen ollen. Vanhassa blogissa taisi viimeisimpänä entrynä olla Lähetystön apuraha hakemukset. Sehän sitten meni niinkin konkkaan ettei minua kutsuttu edes kokeeseen ja haastatteluun. Jotenka JAMK on tällä hetkellä ainoa toivoni päästä koskaan vaihtoon.
Ja Japanista puheen ollen. Kävin tässä läpi vanhasta journalistani Japanin matkakuviani ja mietin josko rupeaisin postailemaan niitä tähän blogiin silleen vähän muistelo mielessä. Kuvia on aika määrä kun Japanin matkoja on passissa merkattuna jo kolme. Ja löytyypä sieltä yksi Korean reissukin että jos Japani kuvat alkaa kyllästyttämään niin voipa sinne väliin heittää hieman Seoulinkin katukuvaa. Niin että miten on? Kommenttia kehiin ihmiset!
Siitä sitten viikko eteenpäin maanantaille (21.5.) olisi alkopassin testi joka olisi tarkoitus käydä läpäisemässä (yksi mahdollisista kesätyöpaikoista vaatii anniskelupassin). Saa ny nähä miten sekin menee. (Ja tiistaina taas hammaslääkäri... Olen varsin reikiintyväinen ihminen. Toivottavasti en enää tämän reissun jälkeen.)
Ja nyt menneellä viikolla tuli viimein kustu Jyväskylän ammattikorkean pääsykokeisiin jotka sijoittuvatkin sitten kesäkuun alkuun (7.6.). Yyh! Tahdon päästä ainakin näistä kokeista läpi niin pääsisi elämä taas vauhtiin kun täällä Vaasassa se tuntuu junnaavan paikoillaan kiitos Japanologian järjettömän vaikeiden kokeiden. Ja jos tuonne Jyväskylään pääsisi niin nousisivat mahdollisuudet päästä Japaniin vaihtoon ainakin 50%;lla. Eihän sitä tässä ole yritetty vaihtoon kun kuinkahan monta vuotta?
Vaihdosta puheen ollen. Vanhassa blogissa taisi viimeisimpänä entrynä olla Lähetystön apuraha hakemukset. Sehän sitten meni niinkin konkkaan ettei minua kutsuttu edes kokeeseen ja haastatteluun. Jotenka JAMK on tällä hetkellä ainoa toivoni päästä koskaan vaihtoon.
Ja Japanista puheen ollen. Kävin tässä läpi vanhasta journalistani Japanin matkakuviani ja mietin josko rupeaisin postailemaan niitä tähän blogiin silleen vähän muistelo mielessä. Kuvia on aika määrä kun Japanin matkoja on passissa merkattuna jo kolme. Ja löytyypä sieltä yksi Korean reissukin että jos Japani kuvat alkaa kyllästyttämään niin voipa sinne väliin heittää hieman Seoulinkin katukuvaa. Niin että miten on? Kommenttia kehiin ihmiset!
Subscribe to:
Posts (Atom)