Eikä pelkästään päivitellä vaan kyhätä ulkoasukin uuteen uskoon! Blogi on siis jälleen saanut muodonmuutoksen, alkaen blogin nimestä aina layouttiin saakka. Ylhäällä näkyy myös nyt linkit esittelyyni, sekä blogin esittelyyn (vilkaiskaahan ihmeessä läpi). Sivupalkkikin sai uutta ja kivaa täytettä. Vilkuilaapa siis ympärillenne kaikessa rauhassa, sillä tavaraa löytyy jos jonkinlaista. Blogin header taas tarjoaa joka vierailu kerralla uuden kuvan (kuvia kaikkiaan 7 erilaista). Samoin sivupalkissa olevat TCG pelin nappulat vaihtuvat jokaisella vieralukerralla. On se koodaaminen vaan niin kivaa kun saa kaikenlaisia efektejä sivuilleen. ★＝(−.⌒)
Mutta se blogin ulkoasusta (lisää voit lukea täältä) ja itse päivitykseen.
Olen siis nyt ehtinyt asettumaan kunnolla aloilleni täällä Vaasassa. Kämppä sijaitsee mukavasti aivan keskustassa ja tästä on lyhyt matka kaikkialle, siis kirjaimellisesti. Koulukin on alta 5 minuutin kävelymatkan päässä (näemme koulumme rakennuksen olkkarin ikkunasta). Kämpän koossakaan ei ole valittamista. Meitähän asuu tässä 4 tyttöstä (ja yksi, ellei kaksikin haamua) jotka kaikki opiskelevat Japania. Kaksi neljästä tosin opiskelee myös muuta (opiskelu narmokaanit käyvät kahta yliopistoa samaan aikaan), mutta pääasiallisesti olemme Japani intoilijoita. Ja sen näkee kämpän seiniltä aika tehokkaasti. Toki minun ja Syteen ja saveen-blogin kirjoittaja, Päivin, ansiosta Japanilaisen taiteen, animehahmojen ja idolien kuvien sekaan on livahtanut myös hieman Korealaista mieskauneuttakin. Kolmella meistä on oma huone, neljäs asukkimme taas on puolestaan vallannut osan olkkarista itselleen, jakaen tilan isolla kirjahyllyllä. Siitäkin huolimatta olkkariin jäi hyvin tilaa myös yhteiselle viihde/oleskelu tilalle johon järjestin meille television ja siihen tarvittavat viihdyke välineet (dvd soitin ja kaksi PS2sta). Ja kuten arvata saattaa, vessa+kylppäri ja keittiö ovat yhteisessä käytössä. (￣-￣)ﾉ
Oma huoneeni on kyllä tähän mennessä suosikkini kaikista niistä huoneista joissa olen koskaan asunut elämäni aikana. Huonekaluni ovat kaikki vähän eriparia, mutta se ei menoa haittaa sillä pyrin yhdistämään kaiken tämän yhteen yhteisillä sisustusväreillä, jotka tähän mennessä vaikuttavat olevan valkoinen, musta ja vihreän eri sävyt. Huone on myös inspiroinut minua sisustusmielessä ja ekaa kertaa elämässäni ostin itse verhokankaan josta rakas kummitätini väkertää minulle verhot (joko nykyisten kirpparilta ostettujen verhojen tilalle tai yhdessä käytettäväksi, saa nyt nähdä). Ja tapani mukaan olen koristellut seiniäni erilaisilla julisteilla ja muunlaisilla kuvilla.
Tässä kämpässä asuessa elämästä ei kyllä naurua puutu. Ei yhtäkään tylsää hetkeä. Nauramme ruokapöydän ääressä hölmöille asioille, pelailemme pelejä olkkarissa tai katselemme telkkaria tai animea jonkun tietokoneelta. Myös yleinen hengaileminen milloin missäkin päin kämppää vaikuttaisi olevan suosittu harrastus. Eipähän tule jymähdettyä vain omalle koneelle. Kommuuni asuminen on kivaa kun kaikki saman katon alla asuvat tulevat hyvin toimeen ja omaavat yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Ainut mistä olen huolissani on se että missä vaiheessa onnistumme kehittämään ihan oman kielemme. (≧∇≦)人(≧∇≦)
Opiskelu lähti vuoden tauon jälkeen ihan mukavasti käyntiin. Ehkä se tauko oli ihan tarpeenkin, mutta varmasti faktalla että vihdoin pääsin läpi kokeista, joissa olen jumittanut jo pari vuotta, on osuutta asiaan. Istun siis nyt tunneilla entistä motivoituneempana ja tulevaisuuden suunnitelmatkin suht.koht tiedossa.
Tukholman yliopisto on muuttanut koe aika-tauluja aika reippaalla kädellä ja sen sijaan että kokeita olisi kaksi kertaa vuodessa, aina lukukausien päätteeksi, nyt ne on jaettu kuuteen (per lukukausi, vuodessa yht. 12 koetta) osaan jotka on ripoteltu kahdelle kuukaudelle. Ensimmäiset kolme koetta tulevat minulla vastaan jo kolmen viikon päästä. Loput kolme ovatkin sitten vasta joulukuussa. Ihan mukavaa toisaalta että kokeet on jaettu osiin ja eri päiville kuin se että pänttäät kaikki puolen vuoden aikana oppimasi asiat yhdelle päivälle. Helpottuukohan oma kokeista läpipääsyni tämän nykyisen koejärjestelyn ansiosta? Saa nähdä.
Meille on myös perus kielentuntien ja reaalikurssien lisäksi mukana muutakin kivaa opiskeltavaa, kuten esimerkiksi Watanabe-sensein vetämät puhe- ja kalligrafian tunnit. Ja lisäksi rohkeat opiskelijat voivat osallistua myös JLPTseen preppaaville tunneille. Itse liityin pänttääjien joukkoon harjoittelemaan tulevaa tasotestiä varten sillä jos tuon aikomani tason pääsen läpi voin virallisesti todeta osaavani Japania. JLPTn korkein taso, N1, olisi tosiaan nyt tähtäimessä ja koe päivää (1. joulukuuta) odotellaan jännityksellä. N1;stä edeltävän tason N2sen suoritin viime joulukuussa ja sain tämän vuoden puolella (helmikuussa) kuulla päässeeni läpi ja sain tämän kunniaksi hienon hedelmäkakun jonka päällä oli suklaalaatta jossa onnitteleva teksti: さっちゃん、２級合格おめでとう (Sacchan, 2kyû goukaku omedetou / Sacchan, onnittelut 2-tason läpäisystä). (●´∀｀●)
Mjooh, enpä venytä tätä postausta tämän enempää vaan jätän jotain kirjoittavaa seuraavaankin postaukseen. Seuraavaksi ajattelin ruveta postailemaan kokemuksia ja kuvia kolmesta kuukaudestani Japanissa au pairina. Aikaisempia postauksia asiasta kun on vain yksi, jonka postasin vielä Japanissa ollessani. Aikaa ja jaksamista enempien postauksien tekemiseen tuolloin ei riittänyt (viikkoni olivat ihan täynnä aina Suomeen paluuseen asti), mutta nyt otan projektiksini saada kirjoitettua julkiseksi tekstiksi matkallani pitämääni päiväkirjaa. Seuraavaa postausta odotellen siis! ヽ(‘ ∇‘ )ノ
PS. Otan edelleen vastaan ehdotuksia/kysymyksiä blogpostauksiin liittyen! だから、よろしくね～
(Ensi kerralla voisin näemmä pienentää kuvia vähän enemmän... nyt en jaksa ruveta tappelemaan enään Paint Shop Pro X;ni kanssa.)
