Paras tapa saada ajatukset pois Mext;n päätöksen odottamisesta? No, Camp Nanowrimo tietenkin! Jälleen kuukausi sanojen naputtamista novelliin.
Ajatuksena oli aloittaa jokin aivan uusi projekti campissa, mutta koska viime nanon novelli on edelleen pahasti kesken niin päätin sittenkin jatkaa sen parissa. Katsotaas saisinko toiset 50 000 sanaa kerrytettyä jo ennestään ylipitkään Storm of Chaos -tekeleeseeni. Ja saisinkohan tarinan vihdoin päätökseen. Tarkoitus kun alunperin oli että se tarina olisi loppunut siinä n. 50 000 sanan kohdalla viime vuonna, mutta heh, eipäs loppunutkaan. Paisui vain paisumistaan ja kun tuo maaginen sanamäärä saavutettiin niin totesin tarinan olevan puolessa välissä. Missä meni vikaan? En tiedä. Hahmot päättivät että heidän tarinaansa ei voi kutistaa noin pieneen (epätoivoinen naurahdus) sanamäärään.
Joka tapauksessa, tulen siis viettämään Huhtikuun komeasti taas sormet näppäimistöllä sauhuten. Toivottakaa onnea.
Showing posts with label NaNoWriMo. Show all posts
Showing posts with label NaNoWriMo. Show all posts
2015/03/28
2014/11/30
NaNoWriMo Winner 2014
Tein kun teinkin sen! Kirjoitin 50 000 sanaa 30 päivässä! Kolmas osallistumiseni NaNoWriMoon ja ensimmäinen voittoni. Saan varmaan tuntea itseni aika pirun ylpeäksi. En ole koskaan kirjoittanut mitään näin pitkää! Eikä tämä edes ole tässä. Vaikka saavutinkin sen NaNo voittoon vaaditun 50K niin novellini on vasta puolessa välissä ja juonta on jäljellä vaikka kuinka paljon joten kirjoittaminen jatkuu vielä hyvän aikaa, vaikkakin ei ehkä ihan näin tiuhalla tahdilla mitä tässä kuussa on tullut kirjoitettua.
Screenshot statseistani viralliselta NaNoWriMo sivulta.
Virallisesti voitto tipahti syliin kun validaattoriin ilmaantui luku 50 098, mutta koska olin keskellä kohtausta niin jatkoin voittoni validoinnin jälkeen vielä hieman kirjoittamista. Nyt mittari näyttää kivaa numeroa 50 505 johon taidan tältä osaa sen jättääkkin. Saa kuitenkin nähdä mihin sanamäärään päästään kun novellini vihdoin loppuu.
Olen hymyillyt siitä asti kun tuo Winner -ruusuke ilmaantui koristamaan novelliani.
Tämä kuukausi oli kyllä niin täynnä juonipupuja että tämän hetkinen novelli, Storms of Chaos, saattaa jossain vaiheessa saada itselleen niin jatko-osan kuin spin-offinkin. Ja joukkoon saattaa sujahtaa aivan toinenkin tarina jolla ei ole mitään tekemistä tämän tarinan hahmojen tai maailmojen kanssa, eikä edes kuulu fantasia genreen vaan enemmän young adult/romance genren puolelle. Kyseiselle tarinalle on jo kansikin suunnitteilla, saa nähdä missä vaiheessa löytäisin itselleni kaksi vapaaehtoista mallia valokuvattavaksi.
Saatoin siis vähän innostua tämän kirjoittamisharrastukseni kanssa, hm? Noh, on huonompiakin tapoja kuluttaa aikaansa, eikö vain?
Mutta nyt kun se voitto sieltä vihdoin tipahti niin voin hyvillä mielin siirtyä katsomaan Doctor Who:ta kera teekupposen ja pipareiden jotka eilen kämppisporukalla paistoimme (P-chan teki taikinan valmiiksi jo perjantaina). Sitten vietän loppu illan varmaan parit kirjeet kirjoitellen ja fanficcejä lukien. Noita kun on kertynyt ihan vain muutama (uh, kolmisenkymmentä jos laskee nuo auki olevat välilehdet) kun on tullut Tumblrissa jokunen fic rec vastaan.
Joten ihailkaapas vielä virallista voittaja certificatea sillä välin kun lähden kauhistelemaan tämän kauden viimeistä DW jaksoa. Apua, mitä tulee tapahtumaan?!
2014/11/12
Kansikuva
Kun ei itse saa aikaiseksi niin NaNoWriMo -foorumin NaNo Artisans -osio auttaa. Kävin siis maanantaina illalla pistämässä kansikuva pyyntöä tuohon osioon eräälle todella nättiä jälkeä tekevälle nanottajalle ja tänään sain sitten nanooni kannen. Ensimmäinen kerta kun nanoni omistaa kannet. Ja hienot ovatkin. Kiitokset siis Erecura:lle.
Kannen avulla keksin uuden juonenkäänteen tarinaani ja aikaisemmin sivuhahmoksi tarkoitettu sai hieman tärkeämmän roolin. Tosin sitä tärkeämpää roolia se rupesi havittelemaan jo ennen kansikuvan valmistumista pompsahtamalla aivan yllättäen tarinaani, reippaasti ennen aikojaan. Sen piti käväistä tarinassa vasta loppu päässä ja mahdollisesti vain hyvin ohimennen, mutta ottikin sitten ohjat omiin käsiinsä, tai sanoisinko tassuihinsa ja livisti tiehensä. Nyt sitä sitten vain seurataan perässä ja katsotaan mitä tapahtuu. Onneksi muut hahmot inspiroituivat tapahtuneesta ja lähtivät edistämään tarinan kulkua vihdoin.
Että tällaista tällä kertaa.
Ja ei, en ole unohtanut koulun käyntiä. Ekstensiivinen osio syksyn kurssia on haastava ja ehkä hieman tylsäkin, mutta eiköhän tämä tästä. Lopputentin artikkelit ja niiden analysointi tavat on valittu ja lähetetty opettajalle. Läksyjäkin on väsätty novellin kirjoittamisen ohessa, vaikka ajatukset ovatkin pyörineet siellä novellin puolella enemmän. Onneksi läksyjen joukossa oli mielenkiintoinen artikkeli jonka aihe jopa kiinnosti.
Saatan ehkä vaihtaa kandin työni aihetta. Olen pallotellut kahden aiheen välillä ja yrittänyt päättää kumman niistä tekisin. Takarazukan otokoyakuista (miesosien esittäjistä) vaiko lähdenkö folkloristiikan puolelle tutkimaan myyttisiä olentoja. Hyvän näköisiä naisia jotka esittävät miehiä vai hassunnäköisiä ja toisinaan pelottaviakin ökkömönkiäisiä Japanin mytologiasta? Kas siinäpä pulma. Onneksi on vielä aikaa pohtia.
Käytiin muuten katsomassa P-chanin kanssa Interstellar. Ja suosittelen muillekkin. Oli todella hieno elokuva! Pitkä, mutta ei liian pitkä sillä tarinassa riitti asiaa. Itse sanoisin että elokuva oli myös visuaalisesti miellyttävä. Ja hyvät musiikit. Pidin. Ja saatoin ehkä itkeä parissakin kohtaa. Vielä kertaalleen: Suosittelen!
Eipä muuta tällä kertaa. :)
Kannen avulla keksin uuden juonenkäänteen tarinaani ja aikaisemmin sivuhahmoksi tarkoitettu sai hieman tärkeämmän roolin. Tosin sitä tärkeämpää roolia se rupesi havittelemaan jo ennen kansikuvan valmistumista pompsahtamalla aivan yllättäen tarinaani, reippaasti ennen aikojaan. Sen piti käväistä tarinassa vasta loppu päässä ja mahdollisesti vain hyvin ohimennen, mutta ottikin sitten ohjat omiin käsiinsä, tai sanoisinko tassuihinsa ja livisti tiehensä. Nyt sitä sitten vain seurataan perässä ja katsotaan mitä tapahtuu. Onneksi muut hahmot inspiroituivat tapahtuneesta ja lähtivät edistämään tarinan kulkua vihdoin.
Että tällaista tällä kertaa.
Ja ei, en ole unohtanut koulun käyntiä. Ekstensiivinen osio syksyn kurssia on haastava ja ehkä hieman tylsäkin, mutta eiköhän tämä tästä. Lopputentin artikkelit ja niiden analysointi tavat on valittu ja lähetetty opettajalle. Läksyjäkin on väsätty novellin kirjoittamisen ohessa, vaikka ajatukset ovatkin pyörineet siellä novellin puolella enemmän. Onneksi läksyjen joukossa oli mielenkiintoinen artikkeli jonka aihe jopa kiinnosti.
Saatan ehkä vaihtaa kandin työni aihetta. Olen pallotellut kahden aiheen välillä ja yrittänyt päättää kumman niistä tekisin. Takarazukan otokoyakuista (miesosien esittäjistä) vaiko lähdenkö folkloristiikan puolelle tutkimaan myyttisiä olentoja. Hyvän näköisiä naisia jotka esittävät miehiä vai hassunnäköisiä ja toisinaan pelottaviakin ökkömönkiäisiä Japanin mytologiasta? Kas siinäpä pulma. Onneksi on vielä aikaa pohtia.
Käytiin muuten katsomassa P-chanin kanssa Interstellar. Ja suosittelen muillekkin. Oli todella hieno elokuva! Pitkä, mutta ei liian pitkä sillä tarinassa riitti asiaa. Itse sanoisin että elokuva oli myös visuaalisesti miellyttävä. Ja hyvät musiikit. Pidin. Ja saatoin ehkä itkeä parissakin kohtaa. Vielä kertaalleen: Suosittelen!
Eipä muuta tällä kertaa. :)
2014/11/07
Näppäimistö sauhuten..
...ainakin melkein.
NaNoWriMo siis alkoi viime perjantain ja lauantain välisenä yönä heti kun kello näytti 00:00. Ja siitä alkoi taas hurja novellin raapustus ja ajan kanssa kilpaa juokseminen. Toisin kuin aiempina vuosina, tänä vuonna homma lähti luistamaan todella hyvin. Jo ensimmäisenä päivänä sain kirjoitettua kahden päivän sanamäärän täyteen ja vähän extraakin. Toisena päivänä tuli täyteen kolmen päivän sanasaldo, eli päälle 5000 sanaa. Kolmas päivä meni suurimmaksi osaksi Japanilaisten vieraittemme kanssa sosialisoiden joten en saanut hirveästi kirjoitettua. Neljäs ja viides päivä olivat myös vähätuotteliaisia. Kuudentena päivänä, eli torstaina olin jo melkein 3000 sanaa myöhässä aikataulusta.
Kun nanossa jää aikataulusta jälkeen, iskee ahdistus ja ehkä pieni pienimuotoinen masennuskin jolloin kirjoittaminen ei suju ja tekee mieli luovuttaa ihan kokonaan. Ahdistaa, ketuttaa ja tekee mieli vain piiloutua peiton alle. Koko hommaan osallustimen alkaa kaduttaa. Aikaisempina vuosina tämä jopa aiheutti sen että nanoni tyssäsi siihen enkä koskaan saavuttanut tuota maagista 50Kta.
Tällä kertaa kävi toisin. Sain kun sainkin itseäni niskasta kiinni ja raapustin ne puuttuvat sanat kasaan, ylittäen maagisen 10 000 sanan rajan neljällä. Tästä tuli niin hyvä mieli että ahdistus katosi kuin pieru saharaan. (Katsokaa nyt mitä nanoilu tekee sanavalinnoilleni! Apua!) Kohta ylitän aikaisemman ennätykseni! Edellinen nano jämähti 11 200 sanaan ja tätä nanoa on nyt koossa 10 696 sanaa. Enää pieni rutistus ja teen henk.koht. ennätyksen kirjoittamisessa.
Tänään puolilta öin siis päättyy ensimmäinen nanoviikko. Ja toinen viikko saa alkunsa. Saa nähdä mitä viikko kaksi tuo tullessaan.
Etenemistäni voi muuten seurailla sivupalkista löytyvän sanamäärämittarin avulla. Ajattelin että jos laitan moisen esiin niin se motivoisi minua kirjoittamaan tiedolla siitä että muut näkevät heti jos kirjoittamiseni on tyssännyt. Tänä vuonna tosin lisä potkua kirjoittamiseen antaa nanoon myös osallistuva työkaveri jonka kanssa kävimme tänään tapaamassa muita paikallisia nanottajia kirjaston kahvilassa. Se kun tuttujen joukosta löytyy muitakin kirjoittajia on kannustavaa myös siinä mielessä että sitä tulee kytättyä heidän sanamääriään ja tsempattua itseään pysymään edellä, tai jos on jäänyt jälkeen, niin kirimään kiinni mahdollisimman nopeasti.
Mitäs muuta? Ainiin! The Hobbit - Desolation of Smaug Extended version on nyt kaupoissa! Aikaisemmin kun odotimme. Ja kun sen kerran bongasi cittarin dvd hyllystä niin eihän sitä sinne voinut jättää. Kolahtipa se aika nopeaan ostoskoriini ja koristaa tällä hetkellä omaa dvd hyllyäni yhdessä ekan Hobitti leffan kanssa. Nyt omaan siis kummastakin jo ilmestyneestä Hobitti leffasta niin lyhyen kun pidemmänkin version. Jei! Ennen kolmannen elokuvan saapumista teattereihin olisi tarkoitus pitää Hobitti maratooni. Sitä innolla odottaen~
Mutta nyt takaisin nanon pariin.
NaNoWriMo siis alkoi viime perjantain ja lauantain välisenä yönä heti kun kello näytti 00:00. Ja siitä alkoi taas hurja novellin raapustus ja ajan kanssa kilpaa juokseminen. Toisin kuin aiempina vuosina, tänä vuonna homma lähti luistamaan todella hyvin. Jo ensimmäisenä päivänä sain kirjoitettua kahden päivän sanamäärän täyteen ja vähän extraakin. Toisena päivänä tuli täyteen kolmen päivän sanasaldo, eli päälle 5000 sanaa. Kolmas päivä meni suurimmaksi osaksi Japanilaisten vieraittemme kanssa sosialisoiden joten en saanut hirveästi kirjoitettua. Neljäs ja viides päivä olivat myös vähätuotteliaisia. Kuudentena päivänä, eli torstaina olin jo melkein 3000 sanaa myöhässä aikataulusta.
Kun nanossa jää aikataulusta jälkeen, iskee ahdistus ja ehkä pieni pienimuotoinen masennuskin jolloin kirjoittaminen ei suju ja tekee mieli luovuttaa ihan kokonaan. Ahdistaa, ketuttaa ja tekee mieli vain piiloutua peiton alle. Koko hommaan osallustimen alkaa kaduttaa. Aikaisempina vuosina tämä jopa aiheutti sen että nanoni tyssäsi siihen enkä koskaan saavuttanut tuota maagista 50Kta.
Tällä kertaa kävi toisin. Sain kun sainkin itseäni niskasta kiinni ja raapustin ne puuttuvat sanat kasaan, ylittäen maagisen 10 000 sanan rajan neljällä. Tästä tuli niin hyvä mieli että ahdistus katosi kuin pieru saharaan. (Katsokaa nyt mitä nanoilu tekee sanavalinnoilleni! Apua!) Kohta ylitän aikaisemman ennätykseni! Edellinen nano jämähti 11 200 sanaan ja tätä nanoa on nyt koossa 10 696 sanaa. Enää pieni rutistus ja teen henk.koht. ennätyksen kirjoittamisessa.
Tänään puolilta öin siis päättyy ensimmäinen nanoviikko. Ja toinen viikko saa alkunsa. Saa nähdä mitä viikko kaksi tuo tullessaan.
Etenemistäni voi muuten seurailla sivupalkista löytyvän sanamäärämittarin avulla. Ajattelin että jos laitan moisen esiin niin se motivoisi minua kirjoittamaan tiedolla siitä että muut näkevät heti jos kirjoittamiseni on tyssännyt. Tänä vuonna tosin lisä potkua kirjoittamiseen antaa nanoon myös osallistuva työkaveri jonka kanssa kävimme tänään tapaamassa muita paikallisia nanottajia kirjaston kahvilassa. Se kun tuttujen joukosta löytyy muitakin kirjoittajia on kannustavaa myös siinä mielessä että sitä tulee kytättyä heidän sanamääriään ja tsempattua itseään pysymään edellä, tai jos on jäänyt jälkeen, niin kirimään kiinni mahdollisimman nopeasti.
Mitäs muuta? Ainiin! The Hobbit - Desolation of Smaug Extended version on nyt kaupoissa! Aikaisemmin kun odotimme. Ja kun sen kerran bongasi cittarin dvd hyllystä niin eihän sitä sinne voinut jättää. Kolahtipa se aika nopeaan ostoskoriini ja koristaa tällä hetkellä omaa dvd hyllyäni yhdessä ekan Hobitti leffan kanssa. Nyt omaan siis kummastakin jo ilmestyneestä Hobitti leffasta niin lyhyen kun pidemmänkin version. Jei! Ennen kolmannen elokuvan saapumista teattereihin olisi tarkoitus pitää Hobitti maratooni. Sitä innolla odottaen~
Mutta nyt takaisin nanon pariin.
2014/10/24
Se tulee taas
Nimittäin..
NaNoWriMo eli National Novel Writing Month (joka on siis joka vuosi Marraskuussa) jolloin innokkaat ja ehkä hieman mielenvikaisetkin kirjailijan alut, amatöörikirjailijat ym. ryhtyvät rustaamaan tekstiä sormet näppäimistöllä sauhuten. Mikä tämä homma nyt sitten oikein on? Yksinkertaisesti selitettynä kyseessä on 30 päivän kirjoitus projekti jonka tavoitteena on saada kirjoitettua vähintään 50 000 sanaa. Kuulostaa hullulta? Se on.
Tämä vuosi on kolmas vuoteni osallistujana. En tosin elätteve kummoisia toiveita siitä että saisin tänäkään vuonna tuota projektiani kirjoitettua, vaikka tällä kertaa olen valmistuneempi kuin aikaisemmin. Sen sijaan että minulla olisi vain idean häivä novellilleni, tällä kertaa minulla on sen lisäksi juonen pätkiä, iso läjä hahmoja, mahdollinen aloitus ja lopetus tarinalle, pieniä sivujuonia (joita en tiedä tulenko käyttämään, mutta ne on hyvä olla olemassa jos meinaa näyttää siltä etten saa tarvittavaa sanamäärää kokoon) sekä puitteet koko tarinalle.
Alunperin tarkoitukseni ei ollut osallistua tänä vuonna tähän hullutukseen koska edelliset kaksi novelliani on edelleen kesken, toinen niinkin pahasti hyljättynä että olen sitä henkisesti sysäillyt kohti roskista. Toinen vielä viruttelee siinä ja siinä hengissä, mutta vain siinä ja siinä. Tietenkin voisin jatkaa tuota vanhaa novellia, mutta tämä uusi idea otti tuulta purjeisiinsa sen verta rajusti että lähti ihan kokonaan hanskasta.
Mitenkäs sitten päädyttiinkään siihen pisteeseen että pakkohan tuohon on nyt sitten osallistua? Noh, kaikki lähti siitä kun pari kuukautta sitten rupesin miettimään mahdollisen taustatarinan kirjoittamista BJD hahmoilleni. Tarinan mietintä lähtikin sitten sen verran hyvin käyntiin että kun NaNoWriMo sivustolta alkoi taas tiputtelemaan s.postia ja kutsuhuutoja NaNottajille niin päätin sitten käydä vilkaisemassa sivustoa. Tässä vaiheessa ei ollut vielä aikomusta osallistua tapahtumaan. Mutta kun sitä sitten puhalteli pölyjä omasta profiilistaan niin eikös siellä pölyn seassa piileskellyt pieni juonipupun poikanen joka napsautti saman tien hampaansa kiinni aivoihin. Tämä johti siihen että eksyin profiilistani adoptio foorumille josta kimppuun hyökkäsi novellin nimen ja mahdollisten chapter nimien lisäksi lauma muita juonipupuja. Ja tässä vaiheessa homma alkasi karkaamaan käsistä. Jo valmiiksi olemassa olleitten 9 hahmon seuraksi liittyi kolme muuta. Novellin nimi aiheutti yhdelle juonipupulle epilepsia kohtauksen ja synnytti näin lisää ideoita juonta varten. Juonen ja hahmokaartin paisuessa alkoi jo ennestään miettimäni novelli maailma käymään turhan pieneksi joten yksi juonipupusista sitten potkaisi siihen kylkiäiseksi rinnakkaismaailman. Joka veti syvään henkeä ja lähti elelemään aivan omaa elämäänsä. Ja niin siinä sitten kävi että profiiliin pölähti tiedot tulevasta novellista. Että näköjään sitä sitten osallistutaan NaNoWriMoon.
Tuo vierailuni NaNo sivulle tapahtui eilen. Ja nyt läppärini syövereistä löytyy NaNoWriMo 2014 kansio. Jonka sisältä löytyy 6 muistio tiedostoa täynnä ideoita, tietoja ja ajatuksia. Sen lisäksi kesän loppupuolella kirjakaupasta ostamani vihreäkantinen kierrevihko sai myös käyttötarkoituksen. Kun en pääse koneella tai iPadillani näpyttelemään sanoja niin raapustelen niitä sitten ihan perinteisellä menetelmällä eli kynä kauniiseen käteen ja vihon sivuja täyttämään. Tässä olisi viikko aikaa vielä suunnitella, muokata ja etsiä tietoa ennen kun täytyy pistää näppäimistö sauhuamaan. Kansikuvakin olisi kiva saada ideoitua. Kansikuva antaa usein inspiraatiota ja sen puute saattaa aiheuttaa turhautumista, tämän olen huomannut aikaisemmilta vuosiltani.
Katsotaan mihin tämä tästä lähtee. Jännityksellä odotellaan enskuuta. (Jos postauksesta löytyy kirjoitusvirheitä niin se vaan johtuu siitä että huoneessani on kylmä ja sormeni kohmeessa. Ja ehkä vähän jännityksestäkin.)
NaNoWriMo eli National Novel Writing Month (joka on siis joka vuosi Marraskuussa) jolloin innokkaat ja ehkä hieman mielenvikaisetkin kirjailijan alut, amatöörikirjailijat ym. ryhtyvät rustaamaan tekstiä sormet näppäimistöllä sauhuten. Mikä tämä homma nyt sitten oikein on? Yksinkertaisesti selitettynä kyseessä on 30 päivän kirjoitus projekti jonka tavoitteena on saada kirjoitettua vähintään 50 000 sanaa. Kuulostaa hullulta? Se on.
Tämä vuosi on kolmas vuoteni osallistujana. En tosin elätteve kummoisia toiveita siitä että saisin tänäkään vuonna tuota projektiani kirjoitettua, vaikka tällä kertaa olen valmistuneempi kuin aikaisemmin. Sen sijaan että minulla olisi vain idean häivä novellilleni, tällä kertaa minulla on sen lisäksi juonen pätkiä, iso läjä hahmoja, mahdollinen aloitus ja lopetus tarinalle, pieniä sivujuonia (joita en tiedä tulenko käyttämään, mutta ne on hyvä olla olemassa jos meinaa näyttää siltä etten saa tarvittavaa sanamäärää kokoon) sekä puitteet koko tarinalle.
Alunperin tarkoitukseni ei ollut osallistua tänä vuonna tähän hullutukseen koska edelliset kaksi novelliani on edelleen kesken, toinen niinkin pahasti hyljättynä että olen sitä henkisesti sysäillyt kohti roskista. Toinen vielä viruttelee siinä ja siinä hengissä, mutta vain siinä ja siinä. Tietenkin voisin jatkaa tuota vanhaa novellia, mutta tämä uusi idea otti tuulta purjeisiinsa sen verta rajusti että lähti ihan kokonaan hanskasta.
Mitenkäs sitten päädyttiinkään siihen pisteeseen että pakkohan tuohon on nyt sitten osallistua? Noh, kaikki lähti siitä kun pari kuukautta sitten rupesin miettimään mahdollisen taustatarinan kirjoittamista BJD hahmoilleni. Tarinan mietintä lähtikin sitten sen verran hyvin käyntiin että kun NaNoWriMo sivustolta alkoi taas tiputtelemaan s.postia ja kutsuhuutoja NaNottajille niin päätin sitten käydä vilkaisemassa sivustoa. Tässä vaiheessa ei ollut vielä aikomusta osallistua tapahtumaan. Mutta kun sitä sitten puhalteli pölyjä omasta profiilistaan niin eikös siellä pölyn seassa piileskellyt pieni juonipupun poikanen joka napsautti saman tien hampaansa kiinni aivoihin. Tämä johti siihen että eksyin profiilistani adoptio foorumille josta kimppuun hyökkäsi novellin nimen ja mahdollisten chapter nimien lisäksi lauma muita juonipupuja. Ja tässä vaiheessa homma alkasi karkaamaan käsistä. Jo valmiiksi olemassa olleitten 9 hahmon seuraksi liittyi kolme muuta. Novellin nimi aiheutti yhdelle juonipupulle epilepsia kohtauksen ja synnytti näin lisää ideoita juonta varten. Juonen ja hahmokaartin paisuessa alkoi jo ennestään miettimäni novelli maailma käymään turhan pieneksi joten yksi juonipupusista sitten potkaisi siihen kylkiäiseksi rinnakkaismaailman. Joka veti syvään henkeä ja lähti elelemään aivan omaa elämäänsä. Ja niin siinä sitten kävi että profiiliin pölähti tiedot tulevasta novellista. Että näköjään sitä sitten osallistutaan NaNoWriMoon.
Tuo vierailuni NaNo sivulle tapahtui eilen. Ja nyt läppärini syövereistä löytyy NaNoWriMo 2014 kansio. Jonka sisältä löytyy 6 muistio tiedostoa täynnä ideoita, tietoja ja ajatuksia. Sen lisäksi kesän loppupuolella kirjakaupasta ostamani vihreäkantinen kierrevihko sai myös käyttötarkoituksen. Kun en pääse koneella tai iPadillani näpyttelemään sanoja niin raapustelen niitä sitten ihan perinteisellä menetelmällä eli kynä kauniiseen käteen ja vihon sivuja täyttämään. Tässä olisi viikko aikaa vielä suunnitella, muokata ja etsiä tietoa ennen kun täytyy pistää näppäimistö sauhuamaan. Kansikuvakin olisi kiva saada ideoitua. Kansikuva antaa usein inspiraatiota ja sen puute saattaa aiheuttaa turhautumista, tämän olen huomannut aikaisemmilta vuosiltani.
Katsotaan mihin tämä tästä lähtee. Jännityksellä odotellaan enskuuta. (Jos postauksesta löytyy kirjoitusvirheitä niin se vaan johtuu siitä että huoneessani on kylmä ja sormeni kohmeessa. Ja ehkä vähän jännityksestäkin.)
Subscribe to:
Posts (Atom)