Se tulee taas

Nimittäin..


NaNoWriMo eli National Novel Writing Month (joka on siis joka vuosi Marraskuussa) jolloin innokkaat ja ehkä hieman mielenvikaisetkin kirjailijan alut, amatöörikirjailijat ym. ryhtyvät rustaamaan tekstiä sormet näppäimistöllä sauhuten. Mikä tämä homma nyt sitten oikein on? Yksinkertaisesti selitettynä kyseessä on 30 päivän kirjoitus projekti jonka tavoitteena on saada kirjoitettua vähintään 50 000 sanaa. Kuulostaa hullulta? Se on.

Tämä vuosi on kolmas vuoteni osallistujana. En tosin elätteve kummoisia toiveita siitä että saisin tänäkään vuonna tuota projektiani kirjoitettua, vaikka tällä kertaa olen valmistuneempi kuin aikaisemmin. Sen sijaan että minulla olisi vain idean häivä novellilleni, tällä kertaa minulla on sen lisäksi juonen pätkiä, iso läjä hahmoja, mahdollinen aloitus ja lopetus tarinalle, pieniä sivujuonia (joita en tiedä tulenko käyttämään, mutta ne on hyvä olla olemassa jos meinaa näyttää siltä etten saa tarvittavaa sanamäärää kokoon) sekä puitteet koko tarinalle.

Alunperin tarkoitukseni ei ollut osallistua tänä vuonna tähän hullutukseen koska edelliset kaksi novelliani on edelleen kesken, toinen niinkin pahasti hyljättynä että olen sitä henkisesti sysäillyt kohti roskista. Toinen vielä viruttelee siinä ja siinä hengissä, mutta vain siinä ja siinä. Tietenkin voisin jatkaa tuota vanhaa novellia, mutta tämä uusi idea otti tuulta purjeisiinsa sen verta rajusti että lähti ihan kokonaan hanskasta.

Mitenkäs sitten päädyttiinkään siihen pisteeseen että pakkohan tuohon on nyt sitten osallistua? Noh, kaikki lähti siitä kun pari kuukautta sitten rupesin miettimään mahdollisen taustatarinan kirjoittamista BJD hahmoilleni. Tarinan mietintä lähtikin sitten sen verran hyvin käyntiin että kun NaNoWriMo sivustolta alkoi taas tiputtelemaan s.postia ja kutsuhuutoja NaNottajille niin päätin sitten käydä vilkaisemassa sivustoa. Tässä vaiheessa ei ollut vielä aikomusta osallistua tapahtumaan. Mutta kun sitä sitten puhalteli pölyjä omasta profiilistaan niin eikös siellä pölyn seassa piileskellyt pieni juonipupun poikanen joka napsautti saman tien hampaansa kiinni aivoihin. Tämä johti siihen että eksyin profiilistani adoptio foorumille josta kimppuun hyökkäsi novellin nimen ja mahdollisten chapter nimien lisäksi lauma muita juonipupuja. Ja tässä vaiheessa homma alkasi karkaamaan käsistä. Jo valmiiksi olemassa olleitten 9 hahmon seuraksi liittyi kolme muuta. Novellin nimi aiheutti yhdelle juonipupulle epilepsia kohtauksen ja synnytti näin lisää ideoita juonta varten. Juonen ja hahmokaartin paisuessa alkoi jo ennestään miettimäni novelli maailma käymään turhan pieneksi joten yksi juonipupusista sitten potkaisi siihen kylkiäiseksi rinnakkaismaailman. Joka veti syvään henkeä ja lähti elelemään aivan omaa elämäänsä. Ja niin siinä sitten kävi että profiiliin pölähti tiedot tulevasta novellista. Että näköjään sitä sitten osallistutaan NaNoWriMoon.

Tuo vierailuni NaNo sivulle tapahtui eilen. Ja nyt läppärini syövereistä löytyy NaNoWriMo 2014 kansio. Jonka sisältä löytyy 6 muistio tiedostoa täynnä ideoita, tietoja ja ajatuksia. Sen lisäksi kesän loppupuolella kirjakaupasta ostamani vihreäkantinen kierrevihko sai myös käyttötarkoituksen. Kun en pääse koneella tai iPadillani näpyttelemään sanoja niin raapustelen niitä sitten ihan perinteisellä menetelmällä eli kynä kauniiseen käteen ja vihon sivuja täyttämään. Tässä olisi viikko aikaa vielä suunnitella, muokata ja etsiä tietoa ennen kun täytyy pistää näppäimistö sauhuamaan. Kansikuvakin olisi kiva saada ideoitua. Kansikuva antaa usein inspiraatiota ja sen puute saattaa aiheuttaa turhautumista, tämän olen huomannut aikaisemmilta vuosiltani.

Katsotaan mihin tämä tästä lähtee. Jännityksellä odotellaan enskuuta. (Jos postauksesta löytyy kirjoitusvirheitä niin se vaan johtuu siitä että huoneessani on kylmä ja sormeni kohmeessa. Ja ehkä vähän jännityksestäkin.)

Lokakuu

Kaulahuivi projektini ei ole oikein edistynyt. Pitäisi potkia itseään hieman persiille tuon kanssa jotta saisin sen valmiiksi ennen paukkupakkasia.

Sen sijaan koulutöitä on painettu senkin edestä. Viikoittain on tullut käännettyä pätkä jotain novellia niin kirjallisesti kuin suullisestikin ja olen todennut homman itseasiassa aika miellyttäväksi. Harmi vain että novellien lukeminen ja kääntäminen loppui juuri ja siirryimme kurssin intensiivi osiosta ekstensiiviseen mikä tarkoittaa asiatekstejä ja lehtiartikkeleita ja niiden analysointia. Saa nähdä mitä siitäkin tulee. Vihaan tekstin analysointia. Japanin historia -kurssikin tuli käytyä ja nyt odottelen koe päivää, joka tosin osuu inhottavasti ajalle jolloin olen Helsingissä. Pitää sopia rehtorin kanssa että josko voisin tehdä kokeen esim seuraavana päivänä (jolloin tosin missaisin puhetunnit). Ei taas osu oikein yhteen minun ja koulun aikataulut. Toivon kuitenkin pääseväni kursseista läpi kaikista hankaluuksista huolimatta.

Onneksi kaikkea tätä harmautta on piristämässä mm. reissu kotopuoleen Helsinkiin vahtimaan kolmea karvapalloa ja siinä ohessa tervehtämään kahta hieman isompaa karvakasaa jotka myös sisaren Akitoina tunnetaan. Ai että en malta odottaa että pääsen halimaan Rukia jota en ole pitkiin aikoihin nähnyt ja tervehtämään ensi viikolla Suomeen saapuvaa Reitaa josta on tähän mennessä nähty vain kuvia FBssä. Ja tietenkin odotan innolla Nekku-kisun kanssa sohvannurkkaan käpertymistä leffoja katsellen, samoin kuin Vilin ja Yoshin (Lunnikoira ja Shiba) kanssa ulkoilua. Ja muutenkin Helsinkiä. Tahdon vain kiertää kirjakauppoja/antikvariaatteja metsästäen Forgotten Realms kirjoja. Ja käydä yhdessä käytettyjä pelejä/pelikonsoleita myyvässä putiikissa pelastamassa itselleni Nintendo 3DS XL, Luigi kuvioinnilla. Ja käydä Starbucksissa kaffella. Ainakin yhtä kaveriakin pitäisi käydä treffaamassa.
Toinen piristävä asia on ensikuun alussa Suomeen saapuvat Japanin vieraat joita kestitsemme kaksi yötä täällä Vaasassa ja sitten lähdemme kierrättämään Helsinkiin yhdessä M-chanin kanssa. Junaliput on jo tätä varten ostettu ja Helsingistä on hotellihuonekin varattu. Pitääkin ottaa selvää mikä ravintola olisi paras Japanilaisten vieraittemme ravitsemista varten. Mielellään jotain oikein perisuomalaista ruokaa kun löytyisi (plussaa opiskelijaystävällisista hinnoista).

Yritän tässä saada enemmän intoa bloggaamiseen ja pari postaus ideaa onkin jo sen verran vireillä että saatan saada ne postaus kuntoonkin tässä jossain vaiheessa kun saan istutettua persiini tähän läppärin äärelle sen verran tiukasti että saisin kuvia muokattua postauksia varten. Samoin löysin sivuston jolta saa hyviä prompteja joita ajattelin käyttää hyväkseni kirjoitus inspiraation löytämiseen. Mutta kuten aina, en uskalla mennä lupaamaan mitään. Toisinaan sitä kun ei innosta kirjoittaa blogiin jota kukaan ei kuitenkaan lue, ainakin jos katsoo edellisten entryjen huimia kommenttimääriä (oh the sarcasm). Onko teitä lukijoita ollenkaan? Jos on niin kommentit on tervetulleita ja oikeastaan erittäin toivottuja! Niiden avulla saisin tietää että lukeeko näitä kukaan ja mikä aihe teitä voisi kiinnostaa.

No, mutta. Tämän pidemmittä puheitta, päätän entryni tähän ja siirryn keittämään itselleni ison kupposen teetä. Olotila on hieman kuumeinen. Hauskaa Lokakuuta!