NaNoWriMo Winner 2014

Tein kun teinkin sen! Kirjoitin 50 000 sanaa 30 päivässä! Kolmas osallistumiseni NaNoWriMoon ja ensimmäinen voittoni. Saan varmaan tuntea itseni aika pirun ylpeäksi. En ole koskaan kirjoittanut mitään näin pitkää! Eikä tämä edes ole tässä. Vaikka saavutinkin sen NaNo voittoon vaaditun 50K niin novellini on vasta puolessa välissä ja juonta on jäljellä vaikka kuinka paljon joten kirjoittaminen jatkuu vielä hyvän aikaa, vaikkakin ei ehkä ihan näin tiuhalla tahdilla mitä tässä kuussa on tullut kirjoitettua.


Screenshot statseistani viralliselta NaNoWriMo sivulta.
Virallisesti voitto tipahti syliin kun validaattoriin ilmaantui luku 50 098, mutta koska olin keskellä kohtausta niin jatkoin voittoni validoinnin jälkeen vielä hieman kirjoittamista. Nyt mittari näyttää kivaa numeroa 50 505 johon taidan tältä osaa sen jättääkkin. Saa kuitenkin nähdä mihin sanamäärään päästään kun novellini vihdoin loppuu.


Olen hymyillyt siitä asti kun tuo Winner -ruusuke ilmaantui koristamaan novelliani.
Tämä kuukausi oli kyllä niin täynnä juonipupuja että tämän hetkinen novelli, Storms of Chaos, saattaa jossain vaiheessa saada itselleen niin jatko-osan kuin spin-offinkin. Ja joukkoon saattaa sujahtaa aivan toinenkin tarina jolla ei ole mitään tekemistä tämän tarinan hahmojen tai maailmojen kanssa, eikä edes kuulu fantasia genreen vaan enemmän young adult/romance genren puolelle. Kyseiselle tarinalle on jo kansikin suunnitteilla, saa nähdä missä vaiheessa löytäisin itselleni kaksi vapaaehtoista mallia valokuvattavaksi.

Saatoin siis vähän innostua tämän kirjoittamisharrastukseni kanssa, hm? Noh, on huonompiakin tapoja kuluttaa aikaansa, eikö vain?

Mutta nyt kun se voitto sieltä vihdoin tipahti niin voin hyvillä mielin siirtyä katsomaan Doctor Who:ta kera teekupposen ja pipareiden jotka eilen kämppisporukalla paistoimme (P-chan teki taikinan valmiiksi jo perjantaina). Sitten vietän loppu illan varmaan parit kirjeet kirjoitellen ja fanficcejä lukien. Noita kun on kertynyt ihan vain muutama (uh, kolmisenkymmentä jos laskee nuo auki olevat välilehdet) kun on tullut Tumblrissa jokunen fic rec vastaan.

Joten ihailkaapas vielä virallista voittaja certificatea sillä välin kun lähden kauhistelemaan tämän kauden viimeistä DW jaksoa. Apua, mitä tulee tapahtumaan?!

Kansikuva

Kun ei itse saa aikaiseksi niin NaNoWriMo -foorumin NaNo Artisans -osio auttaa. Kävin siis maanantaina illalla pistämässä kansikuva pyyntöä tuohon osioon eräälle todella nättiä jälkeä tekevälle nanottajalle ja tänään sain sitten nanooni kannen. Ensimmäinen kerta kun nanoni omistaa kannet. Ja hienot ovatkin. Kiitokset siis Erecura:lle.


Kannen avulla keksin uuden juonenkäänteen tarinaani ja aikaisemmin sivuhahmoksi tarkoitettu sai hieman tärkeämmän roolin. Tosin sitä tärkeämpää roolia se rupesi havittelemaan jo ennen kansikuvan valmistumista pompsahtamalla aivan yllättäen tarinaani, reippaasti ennen aikojaan. Sen piti käväistä tarinassa vasta loppu päässä ja mahdollisesti vain hyvin ohimennen, mutta ottikin sitten ohjat omiin käsiinsä, tai sanoisinko tassuihinsa ja livisti tiehensä. Nyt sitä sitten vain seurataan perässä ja katsotaan mitä tapahtuu. Onneksi muut hahmot inspiroituivat tapahtuneesta ja lähtivät edistämään tarinan kulkua vihdoin.

Että tällaista tällä kertaa.

Ja ei, en ole unohtanut koulun käyntiä. Ekstensiivinen osio syksyn kurssia on haastava ja ehkä hieman tylsäkin, mutta eiköhän tämä tästä. Lopputentin artikkelit ja niiden analysointi tavat on valittu ja lähetetty opettajalle. Läksyjäkin on väsätty novellin kirjoittamisen ohessa, vaikka ajatukset ovatkin pyörineet siellä novellin puolella enemmän. Onneksi läksyjen joukossa oli mielenkiintoinen artikkeli jonka aihe jopa kiinnosti.

Saatan ehkä vaihtaa kandin työni aihetta. Olen pallotellut kahden aiheen välillä ja yrittänyt päättää kumman niistä tekisin. Takarazukan otokoyakuista (miesosien esittäjistä) vaiko lähdenkö folkloristiikan puolelle tutkimaan myyttisiä olentoja. Hyvän näköisiä naisia jotka esittävät miehiä vai hassunnäköisiä ja toisinaan pelottaviakin ökkömönkiäisiä Japanin mytologiasta? Kas siinäpä pulma. Onneksi on vielä aikaa pohtia.

Käytiin muuten katsomassa P-chanin kanssa Interstellar. Ja suosittelen muillekkin. Oli todella hieno elokuva! Pitkä, mutta ei liian pitkä sillä tarinassa riitti asiaa. Itse sanoisin että elokuva oli myös visuaalisesti miellyttävä. Ja hyvät musiikit. Pidin. Ja saatoin ehkä itkeä parissakin kohtaa. Vielä kertaalleen: Suosittelen!

Eipä muuta tällä kertaa. :)

Näppäimistö sauhuten..

...ainakin melkein.

NaNoWriMo siis alkoi viime perjantain ja lauantain välisenä yönä heti kun kello näytti 00:00. Ja siitä alkoi taas hurja novellin raapustus ja ajan kanssa kilpaa juokseminen. Toisin kuin aiempina vuosina, tänä vuonna homma lähti luistamaan todella hyvin. Jo ensimmäisenä päivänä sain kirjoitettua kahden päivän sanamäärän täyteen ja vähän extraakin. Toisena päivänä tuli täyteen kolmen päivän sanasaldo, eli päälle 5000 sanaa. Kolmas päivä meni suurimmaksi osaksi Japanilaisten vieraittemme kanssa sosialisoiden joten en saanut hirveästi kirjoitettua. Neljäs ja viides päivä olivat myös vähätuotteliaisia. Kuudentena päivänä, eli torstaina olin jo melkein 3000 sanaa myöhässä aikataulusta.

Kun nanossa jää aikataulusta jälkeen, iskee ahdistus ja ehkä pieni pienimuotoinen masennuskin jolloin kirjoittaminen ei suju ja tekee mieli luovuttaa ihan kokonaan. Ahdistaa, ketuttaa ja tekee mieli vain piiloutua peiton alle. Koko hommaan osallustimen alkaa kaduttaa. Aikaisempina vuosina tämä jopa aiheutti sen että nanoni tyssäsi siihen enkä koskaan saavuttanut tuota maagista 50Kta.

Tällä kertaa kävi toisin. Sain kun sainkin itseäni niskasta kiinni ja raapustin ne puuttuvat sanat kasaan, ylittäen maagisen 10 000 sanan rajan neljällä. Tästä tuli niin hyvä mieli että ahdistus katosi kuin pieru saharaan. (Katsokaa nyt mitä nanoilu tekee sanavalinnoilleni! Apua!) Kohta ylitän aikaisemman ennätykseni! Edellinen nano jämähti 11 200 sanaan ja tätä nanoa on nyt koossa 10 696 sanaa. Enää pieni rutistus ja teen henk.koht. ennätyksen kirjoittamisessa.

Tänään puolilta öin siis päättyy ensimmäinen nanoviikko. Ja toinen viikko saa alkunsa. Saa nähdä mitä viikko kaksi tuo tullessaan.

Etenemistäni voi muuten seurailla sivupalkista löytyvän sanamäärämittarin avulla. Ajattelin että jos laitan moisen esiin niin se motivoisi minua kirjoittamaan tiedolla siitä että muut näkevät heti jos kirjoittamiseni on tyssännyt. Tänä vuonna tosin lisä potkua kirjoittamiseen antaa nanoon myös osallistuva työkaveri jonka kanssa kävimme tänään tapaamassa muita paikallisia nanottajia kirjaston kahvilassa. Se kun tuttujen joukosta löytyy muitakin kirjoittajia on kannustavaa myös siinä mielessä että sitä tulee kytättyä heidän sanamääriään ja tsempattua itseään pysymään edellä, tai jos on jäänyt jälkeen, niin kirimään kiinni mahdollisimman nopeasti.

Mitäs muuta? Ainiin! The Hobbit - Desolation of Smaug Extended version on nyt kaupoissa! Aikaisemmin kun odotimme. Ja kun sen kerran bongasi cittarin dvd hyllystä niin eihän sitä sinne voinut jättää. Kolahtipa se aika nopeaan ostoskoriini ja koristaa tällä hetkellä omaa dvd hyllyäni yhdessä ekan Hobitti leffan kanssa. Nyt omaan siis kummastakin jo ilmestyneestä Hobitti leffasta niin lyhyen kun pidemmänkin version. Jei! Ennen kolmannen elokuvan saapumista teattereihin olisi tarkoitus pitää Hobitti maratooni. Sitä innolla odottaen~

Mutta nyt takaisin nanon pariin.

Se tulee taas

Nimittäin..


NaNoWriMo eli National Novel Writing Month (joka on siis joka vuosi Marraskuussa) jolloin innokkaat ja ehkä hieman mielenvikaisetkin kirjailijan alut, amatöörikirjailijat ym. ryhtyvät rustaamaan tekstiä sormet näppäimistöllä sauhuten. Mikä tämä homma nyt sitten oikein on? Yksinkertaisesti selitettynä kyseessä on 30 päivän kirjoitus projekti jonka tavoitteena on saada kirjoitettua vähintään 50 000 sanaa. Kuulostaa hullulta? Se on.

Tämä vuosi on kolmas vuoteni osallistujana. En tosin elätteve kummoisia toiveita siitä että saisin tänäkään vuonna tuota projektiani kirjoitettua, vaikka tällä kertaa olen valmistuneempi kuin aikaisemmin. Sen sijaan että minulla olisi vain idean häivä novellilleni, tällä kertaa minulla on sen lisäksi juonen pätkiä, iso läjä hahmoja, mahdollinen aloitus ja lopetus tarinalle, pieniä sivujuonia (joita en tiedä tulenko käyttämään, mutta ne on hyvä olla olemassa jos meinaa näyttää siltä etten saa tarvittavaa sanamäärää kokoon) sekä puitteet koko tarinalle.

Alunperin tarkoitukseni ei ollut osallistua tänä vuonna tähän hullutukseen koska edelliset kaksi novelliani on edelleen kesken, toinen niinkin pahasti hyljättynä että olen sitä henkisesti sysäillyt kohti roskista. Toinen vielä viruttelee siinä ja siinä hengissä, mutta vain siinä ja siinä. Tietenkin voisin jatkaa tuota vanhaa novellia, mutta tämä uusi idea otti tuulta purjeisiinsa sen verta rajusti että lähti ihan kokonaan hanskasta.

Mitenkäs sitten päädyttiinkään siihen pisteeseen että pakkohan tuohon on nyt sitten osallistua? Noh, kaikki lähti siitä kun pari kuukautta sitten rupesin miettimään mahdollisen taustatarinan kirjoittamista BJD hahmoilleni. Tarinan mietintä lähtikin sitten sen verran hyvin käyntiin että kun NaNoWriMo sivustolta alkoi taas tiputtelemaan s.postia ja kutsuhuutoja NaNottajille niin päätin sitten käydä vilkaisemassa sivustoa. Tässä vaiheessa ei ollut vielä aikomusta osallistua tapahtumaan. Mutta kun sitä sitten puhalteli pölyjä omasta profiilistaan niin eikös siellä pölyn seassa piileskellyt pieni juonipupun poikanen joka napsautti saman tien hampaansa kiinni aivoihin. Tämä johti siihen että eksyin profiilistani adoptio foorumille josta kimppuun hyökkäsi novellin nimen ja mahdollisten chapter nimien lisäksi lauma muita juonipupuja. Ja tässä vaiheessa homma alkasi karkaamaan käsistä. Jo valmiiksi olemassa olleitten 9 hahmon seuraksi liittyi kolme muuta. Novellin nimi aiheutti yhdelle juonipupulle epilepsia kohtauksen ja synnytti näin lisää ideoita juonta varten. Juonen ja hahmokaartin paisuessa alkoi jo ennestään miettimäni novelli maailma käymään turhan pieneksi joten yksi juonipupusista sitten potkaisi siihen kylkiäiseksi rinnakkaismaailman. Joka veti syvään henkeä ja lähti elelemään aivan omaa elämäänsä. Ja niin siinä sitten kävi että profiiliin pölähti tiedot tulevasta novellista. Että näköjään sitä sitten osallistutaan NaNoWriMoon.

Tuo vierailuni NaNo sivulle tapahtui eilen. Ja nyt läppärini syövereistä löytyy NaNoWriMo 2014 kansio. Jonka sisältä löytyy 6 muistio tiedostoa täynnä ideoita, tietoja ja ajatuksia. Sen lisäksi kesän loppupuolella kirjakaupasta ostamani vihreäkantinen kierrevihko sai myös käyttötarkoituksen. Kun en pääse koneella tai iPadillani näpyttelemään sanoja niin raapustelen niitä sitten ihan perinteisellä menetelmällä eli kynä kauniiseen käteen ja vihon sivuja täyttämään. Tässä olisi viikko aikaa vielä suunnitella, muokata ja etsiä tietoa ennen kun täytyy pistää näppäimistö sauhuamaan. Kansikuvakin olisi kiva saada ideoitua. Kansikuva antaa usein inspiraatiota ja sen puute saattaa aiheuttaa turhautumista, tämän olen huomannut aikaisemmilta vuosiltani.

Katsotaan mihin tämä tästä lähtee. Jännityksellä odotellaan enskuuta. (Jos postauksesta löytyy kirjoitusvirheitä niin se vaan johtuu siitä että huoneessani on kylmä ja sormeni kohmeessa. Ja ehkä vähän jännityksestäkin.)

Lokakuu

Kaulahuivi projektini ei ole oikein edistynyt. Pitäisi potkia itseään hieman persiille tuon kanssa jotta saisin sen valmiiksi ennen paukkupakkasia.

Sen sijaan koulutöitä on painettu senkin edestä. Viikoittain on tullut käännettyä pätkä jotain novellia niin kirjallisesti kuin suullisestikin ja olen todennut homman itseasiassa aika miellyttäväksi. Harmi vain että novellien lukeminen ja kääntäminen loppui juuri ja siirryimme kurssin intensiivi osiosta ekstensiiviseen mikä tarkoittaa asiatekstejä ja lehtiartikkeleita ja niiden analysointia. Saa nähdä mitä siitäkin tulee. Vihaan tekstin analysointia. Japanin historia -kurssikin tuli käytyä ja nyt odottelen koe päivää, joka tosin osuu inhottavasti ajalle jolloin olen Helsingissä. Pitää sopia rehtorin kanssa että josko voisin tehdä kokeen esim seuraavana päivänä (jolloin tosin missaisin puhetunnit). Ei taas osu oikein yhteen minun ja koulun aikataulut. Toivon kuitenkin pääseväni kursseista läpi kaikista hankaluuksista huolimatta.

Onneksi kaikkea tätä harmautta on piristämässä mm. reissu kotopuoleen Helsinkiin vahtimaan kolmea karvapalloa ja siinä ohessa tervehtämään kahta hieman isompaa karvakasaa jotka myös sisaren Akitoina tunnetaan. Ai että en malta odottaa että pääsen halimaan Rukia jota en ole pitkiin aikoihin nähnyt ja tervehtämään ensi viikolla Suomeen saapuvaa Reitaa josta on tähän mennessä nähty vain kuvia FBssä. Ja tietenkin odotan innolla Nekku-kisun kanssa sohvannurkkaan käpertymistä leffoja katsellen, samoin kuin Vilin ja Yoshin (Lunnikoira ja Shiba) kanssa ulkoilua. Ja muutenkin Helsinkiä. Tahdon vain kiertää kirjakauppoja/antikvariaatteja metsästäen Forgotten Realms kirjoja. Ja käydä yhdessä käytettyjä pelejä/pelikonsoleita myyvässä putiikissa pelastamassa itselleni Nintendo 3DS XL, Luigi kuvioinnilla. Ja käydä Starbucksissa kaffella. Ainakin yhtä kaveriakin pitäisi käydä treffaamassa.
Toinen piristävä asia on ensikuun alussa Suomeen saapuvat Japanin vieraat joita kestitsemme kaksi yötä täällä Vaasassa ja sitten lähdemme kierrättämään Helsinkiin yhdessä M-chanin kanssa. Junaliput on jo tätä varten ostettu ja Helsingistä on hotellihuonekin varattu. Pitääkin ottaa selvää mikä ravintola olisi paras Japanilaisten vieraittemme ravitsemista varten. Mielellään jotain oikein perisuomalaista ruokaa kun löytyisi (plussaa opiskelijaystävällisista hinnoista).

Yritän tässä saada enemmän intoa bloggaamiseen ja pari postaus ideaa onkin jo sen verran vireillä että saatan saada ne postaus kuntoonkin tässä jossain vaiheessa kun saan istutettua persiini tähän läppärin äärelle sen verran tiukasti että saisin kuvia muokattua postauksia varten. Samoin löysin sivuston jolta saa hyviä prompteja joita ajattelin käyttää hyväkseni kirjoitus inspiraation löytämiseen. Mutta kuten aina, en uskalla mennä lupaamaan mitään. Toisinaan sitä kun ei innosta kirjoittaa blogiin jota kukaan ei kuitenkaan lue, ainakin jos katsoo edellisten entryjen huimia kommenttimääriä (oh the sarcasm). Onko teitä lukijoita ollenkaan? Jos on niin kommentit on tervetulleita ja oikeastaan erittäin toivottuja! Niiden avulla saisin tietää että lukeeko näitä kukaan ja mikä aihe teitä voisi kiinnostaa.

No, mutta. Tämän pidemmittä puheitta, päätän entryni tähän ja siirryn keittämään itselleni ison kupposen teetä. Olotila on hieman kuumeinen. Hauskaa Lokakuuta!

Kesä ja tv-sarjat

Voe kyl tokkiiso, paevitys. *facepalm at self*

Kesä tuli ja kesä meni. Ja nopeasti menikin. Nyt alkaa olla jo syksy ja koulutkin alkanut. Jopa minulla. Olen vihdoin opinnoissa siinä vaiheessa että osallistun viimeisen vuoden kursseille ja alan miettimään kandi aihetta. Oi jes, eihän tätä ole odotettukkaan kuin hetkonen. Saa nyt kuitenkin nähdä miten tämä syyslukukausi tästä lähtee liikenteeseen ja miten pärjään tulevissa kokeissa. Toivottavasti hyvin.

Aion taas hakea vaihtoon jahka päästään ensivuoden puolelle. Kolmas kerta toden sanoo. En kuitenkaan aio toivoa liikoja, olen pettynyt tämän asian kanssa jo liian monta kertaa.


Uusi tyyli, paitsi että tässä vielä vanha paita päällä.
Mites elämä muuten? Noh, enemmälti on tullut vietettyä aikaa harrastusten parissa (työn ohella siis). BJD harrastus on elossa vaikka hiljaiseloa onkin vietellyt. Ei enää. Tyttö sai tyylin muutoksen ja tartuin kameraankin pitkästä aikaa. BJD blogikin on pystyssä Tumblr sivuston puolella.

Tv-sarjoja ja elokuvia on tullut kytättyä jos jonkinlaista. Pääasiallisesti on katsottu Doctor Who;ta ja tämän spin-off sarjaa Torchwood;ia. Uusia hahmo ja näyttelijä ihastuksia ja suurta rakkautta brittisarjoja kohtaan. Once Upon a Time;akin on tullut katsottua ja täytyy sanoa että on vähä sellanen sarja ettei sitä jaksa katsoa kun tsägällä se yksi jakso per viikko. Muuten rupee raivostuttaa asiat. Tässä kämpässä kun tupataan analysoimaan sarjoja ja leffoja aika tarkkaan ja puimaan läpi asioita niihin liittyen. Ollaan ehkä vähän kriitikoita.


Kesälukemisia. Oli muuten hyvä kirja. Nyt kun saisin käsiini saman kirjailijan Winter Wonderland;n niin olisi kiva.
Kesän alussa tuli taas käytyä Desucon -tapahtumassa pukuilemassa. Conit ja cosplay on yksi rakkaista harrastuksista joita toivon voivani harrastaa vielä pitkään. On mahtavaa päästä välillä pukeutumaan suosikki hahmokseen jostain animesta/mangasta/pelistä/elokuvasta/ym ja fanitytöttää ympäri coni aluetta satojen muiden harrastajien kanssa. Kohta sitä pääsee taas Tampereelle tekemään juuri tätä. Tracon on siis saapumassa jälleen ja tällä kertaa (harvinaisesti) minulla on jopa kolme asua tapahtumaan　(kahdelle päivälle. lol.). Katsotaan josko uskaltaisin postata kuvia asuistani tänne conin jälkeen.

Yhden tulevan coni asun innoittamana tässä kämpässä ollaan innostuttu kutomaan. Meni hetki ennen kuin itsekin liityin tähän martta porukkaan ja aloitin vihdoin kutomaan kaulahuivia joka minun piti aloittaa jo keväällä. Nyt se on siis vihdoin aloitettu ja varsin hyvällä mallilla. Mietin että voisin tehdä viikoittaisen progress postauksen tuosta huivista. Ihan vain kannustaakseni itseäni kutomaan ja saamaan tuo jopa valmiiksi. Toivotaan muuten että tulisi kylmä talvi että tuota huivia voisi sitten käyttääkkin.


Näyttää ehkä vähän hassulta, mutta jahka saan tuon keltaisen kuvion valmiiksi niin siistin nuo kaikki langanpätkät hiiteen tuosta.
Saatta ehkä kuulostaa oudolta, mutta pidän koodaamisesta. En kyllä osaa ihan tyhjästä repiä kokonaisia koodeja esim kotisivuja varten, vaan harrastan enemmän valmiiden koodauksien muokkauksia. Mihin tämä nyt sitten liittyy? Noh, pitkän hiatuksen jälkeen jatkoin taas Trading Card Game -harrastuksen parissa ja siirsin korttipakka postaukseni DW-sivustolta kaverin omistamaan domainiin. Tämä siis vaati koodausta ja kun olin saanut pikakurssin .php koodaukseen kyseiseltä kaverilta niin rukkasin sitten omat sivut pystyyn. Ne löytyvät täältä: TCG@Dokidokis Simppelit sivut, mutta tykkään simppelistä. Neljälle TCG;lle omien sivuosioiden ja korttipakkojen väsäämiseen meni vajaat kaksi päivää. Pari ärräpäätä siinä koodatessa pääsi aina kun onnistuin ryssimään jonkin koodin pätkän, mutta onneksi mokat oli helposti korjattavissa. Ja täytyy sanoa että nyt noita korttipakkoja on paljon helpompi hallinnoida kuin mitä aikaisemmin. Vaatii vähemmän koodausta. Ja sivusto laskee itse korttien määrän. Ei siis tarvitse itse ruveta niitä manuaalisesti laskemaan joka kerta kun arvelee korttimäärän lähentelevän sellaista summaa että olisi aika tehdä level up ilmoitus pelin sivustolle. Yees.

Paljon olisi postattavaa tänne blogiinkin, mutta kun vain saisi aikaiseksi kirjoittaa niitä postauksia. Pitäisi edelleen kirjoittaa Japanista, Briteistä ja parista harrastuksestakin, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Toivotaan nyt kuitenkin että saisin aikaiseksi tehdä ne tässä jossain vaiheessa. Jos tässä postauksessa oli jotain joka vaatii tarkempaa selvennystä niin kysykää ihmeessä. Tykkään kysymyksistä.


Kesäherkkua: Frozen yogurt mustikoilla, mansikoilla ja kiwillä.
Että tällaista elämän päivitystä tällä kertaa. Ensi kertaan... milloin se sitten onkaan.

Pääsiäinen

Anteeksi, olen niin surkea päivittämään blogiani. Tässä kuitenkin pientä päivitystä.

Alan pikku hiljaa antamaan periksi sen kanssa että koskaan pääsisin viettämään vaihtovuotta Japaniin. Sen sijaan mielessä on ruvennut muhimaan ajatus rahan säästämisestä jotta voisin lähteä Japaniin vaikka kielikouluun jos en muulla keinolla sinne pääse. Kielikoulut vain maksavat maltaita, asuminenkin kustantaa ihan kiitettävästi saati se että koulun ohelle pitäisi varmaan ottaa töitä. Ei sillä että tämä minua millään tavalla olisi kääntämässä pois ideasta, sillä juuri sitähän haluaisin Japaniin lähteä tekemään. Arki elämää. Kielen opiskelua ja töitä. Mutta sitä ennen pitäisi kerätä kasaan ihan kiitettävä määrä rahaa täällä Suomessa että pääsisi edes jonkin näköiseen alkuun ennen kun niitä töitä Japanista edes löytyisi. Riittävän summan kerääntymistä odotellessa ei sitä auta muu kuin yrittää kynsin-hampain pyristellä eteenpäin opinnoissani täällä Suomessa ja samalla tehdä töitäkin.


Kauniisti valaistu Edinburghin linna sateisena Helmikuun iltana.
Yksi asia mutkistaa rahan säästössä. Olen matkailija sielu. Rakastan matkailua. Ja tuo 10 päivän reissumme Britteihin sai sieluni laulamaan rakkauttaan matkailulle taas sen verta että saa nähdä missä vaiheessa raavin kasaan rahat toisinta kierrokselle Britteihin, ellei jopa Irlantiin. Skotlantikin vie sydämen ihan pelkästään Edinburghin ihanuudella joten sinnekin pitäisi päästä uudelleen. Saati sitten se samperin Uusi-Seelanti jonne olen halunnut päästä käymään sitten ekan Sormusten Herra -leffan viedessä sydämeni. Hobitti -leffat eivät auta asiaa ollenkaan ja kun tyttöporukalla katselee DVD extroja, sitä vain haluaisi lähteä entistä kiihkeämmin matkalle. Voisin jopa harkita working holiday visan hommaamista, mutta sekin vaatii roimaa rahansäästöä.

Mutta, eipäs nyt kuitenkaan innostuta liikaa vaan yritetään selvitä elämästä yksi päivä kerrallaan. Eikös?


Sateinen Grassmarket Edinburghissa iltapimeällä lukuisine pubeineen.
Yritän saada kasaan ryppään kuvia matkastamme Britteihin blogiin postattavaksi tässä piakkoin. Kuvien katselu vaan aiheuttaa hirveää kaipuuta takaisin. Senpä takia varmaan on tullut välteltyä viime vuoden Japanin kuviakin (joita olisi aika roimasti kun 3 kuukautta siellä tuli kuitenkin vietettyä). Fiilikset iskee heti päälle kun näkee ottamiaan kuvia.

Mitäs muuten? Talvi on vaihtunut kevääksi vaikka vielä viime viikolla töissä ollessani sainkin todistaa rankan lumipyryn joka iski Vaasaan aivan yllättäen... ja kestikin ehkä 30-60 minuuttia, sen jälkeen ilma kirkastuikin oikein kauniin aurinkoiseksi. Jep, Suomen sää toisinaan. Huoh.


Ehkä paras synttärikakku ikinä.
Allekirjoittanut täytti 26 vuotta ja alkaa lähenemään kolmeakymppiä hieman turhankin nopeasti. Mihin nuoruus katosi. Pitäisi ruveta aikuistumaan ja miettimään elämää vakavammin. En tahdo. En vielä! Onko pakko? Ei pysty, ei kykene! Ei tässä kämpässä! Hah. Tässä kämpässä ollaan ja pysytään fanityttöinä, fandomit vain lisääntyvät ja laajenevat. Supernaturalin yliluonnollisesta verenvuodatuksesta ei meinata saada tarpeeksi, Game of Thrones sai koukkuunsa heti ekasta jaksosta kun ekan kauden dvd paketti kolahti postiluukusta ja Doctor Who odottaa että olisi aikaa jatkaa aikamatkailua muun elämän ohella. Kirjallisuuskin on alkanut taas maittaa kun sain luettua loppuun Lontoosta ostamani Joanne M. Harris;n The Gospel of Lokin. Loistavasti kerrottua Norjan mytologiaa Kaaoksen jumala Lokin näkökulmasta. Nautin suuresti. Seuraavaksi lukuun lähti George R.R. Martin;n A song of Ice and Fire -sarjan ensimmäinen osa Game of Thrones, tv-sarjan innoittamana tietenkin.


Kirjailijan itsensä signeeraama~
Mietin että pitäisikö sitä jossain vaiheessa kirjoitella yhdestä harrastuksestani josta ei ole tullut hirveästi kirjoiteltua, nimittäin cosplay. On tullut vuosien varrella vedettyä ties minkälaista pukua ylleen ja kuljettua coneissa ihmisten möllötettävänä, kaipa sitä voisi yrittää jonkin näköistä postausta tehdä siitäkin. Erityisesti nyt kun kesän conikausi on taas aluillaan. Itselläni on hallussa jo lippu kesäkuun Desuconiin Lahdessa. Asukin alkaa olla koossa, pitäisi vain löytää jostain mustat housut ja maiharit. Mutta ei siitä nyt tämän enempää.

Pitäisi yrittää selviytyä vielä pari iltaa ilman kämppäkavereita jotka ovat viettämässä pääsiäistä kotosallaan, sillä välin kun itse huomaan olevani varsin kyvytön elämään yksin nykyään. Heräämisestä ei meinaa aamuisin tulla mitään, päivällä ei meinaa saada aikaiseksi oikein mitään ja illat vietetään maratoonaamalla leffoja yömyöhään kun ei muutakaan keksi tai jaksa tehdä. Hirvittää hieman kun joskus pitäisi muuttaa omaan kämppään yksin, että mitähän siitäkin tulee. Hirveä sosiaalisuuden puute. Totta kai sitä tulee nautittua kun saa välillä olla omissa oloissaan ja mietteissään, mutta jotenkin olen tottunut ja nautin siitä kun kämpässä on muutakin elämää ja ääniä. Onneksi tiistaina on taas töitä, tulee pakolla herättyä aikaisin.

Tämän pidemmittä puheitta, hyvää pääsiäistä (tai mitä siitä vielä on jäljellä)!