♪~We are the heroes of our time~♪

Pikainen postaus ettei taas tule liian pitkää blogi hiljaisuutta.

Olen ollut viimeisen viikon kipeänä joten blogitusta ei ole saanut aikaiseksi vaikka kuinka olen halunnutkin päivittää. Nyt tämä flunssa alkaa kuitenkin olla jo paranemaan päin, välillä meinaa ääni kadota ja nenä olla tukossa, mutta muuten on energiataso palannut aikalailla perustasolle.

Mutta vaikka kipeänä ollaankin oltu niin on sitä kuitenkin jaksettu bilettää Euroviisuja kahden semifinaali lähetyksen ja viimeöisen finaalin verran. Omat suosikkini Romania, Montenegro ja Azerbaijan eivät pärjänneet ihan niin hyvin kuin toivoin, mutta iloitsen Australian top5 paikasta ja Ruotsin voitosta täysin rinnoin. Måns oli ihana ja esitys todella hieno joten erittäin ansaittu voitto lähti naapurimaahan. Asia mikä jäi häiritsemään viisuissa oli raju Venäjä viha. Elkää vihatko esiintyjää tämän kotimaan takia! Ei se ole esiintyjän vika jos maan poliittinen tilanne on perseestä! Venäjän poliitikot ja Venäjän kansa on kaksi täysin eri asiaa! Joten haluankin lähettää paljon rakkauta Venäjän esiintyjälle, hienosti vedetty! Mutta toisaalta täytyy kyllä myöntää että kyllä täällä meidänkin viisuvalvojaisissa rukoiltiin pisteiden jaon aikana ettei maat vaan antaisi isoja pisteitä Venäjälle. Ja hurrattiin ja lujaa kun Liettualta ei herunut Venäjälle pisteen pistettä. Ja lopultahan se kirkashymyinen Måns sitten vei voiton~ ♥

Ja aivan oman mainintansa ansaitsee Itävallan oma Kuningatar Conchita Wurst! ♥ She's a Goddess! Taidan popittaa hänen albumiaan koko kesän (omien viisusuosikkieni kanssa tietenkin). Ja täysin random fakta: Conchita on syntynyt 6. marraskuuta 1988. Jei, saman ikänen!

Saa nähdä saanko päiviteltyä blogia hirveästi ainakaan nyt seuraavan viikon aikana kun pitäisi pakata tavarat muutto kuntoon. Ensi lauantaina (30.5.) pitäisi muuttaa ulos tästä kämpästä ja siirtyä kesäksi vanhempien luokse Helsinkiin. Yksi neljästä kämpän asujasta on jo muuttanut pois, toisen tavarat haetaan pois tänään (mutta asuja itse jää tänne vielä vajaaksi viikoksi) ja me jäljelle jäävät kaksi muutamme viikon päästä. Tulee hieman ikävä tätä kämppää (iänikuisia kylppäriremppoja ja poraääniä sen sijaan ei) ja loisto kämppiksiä.

Pakkaamisen ohella varmaan tulee jatkettua animen katseluakin. Innostuin tässä pari viikkoa sitten pitkästä aikaa kasomaan animea ja aloitin Shakespeare henkisellä Romeo x Julietilla. Eeppinen loppu, aivan ihana alkutunnari, muuten vähä meh. Sitten kiinnostuin katsomaan animen joka käsitteli animen tekemistä, mitä kaikkea animesarjan televisioon/teattereihin asti saaminen vaatii, ongelmineen ja onnistumisineen. Graafisena suunnittelijana tämä sykähdytti minua jotenki tosi paljon. Tunsin sieluntoveruutta animaattoreita ja computer graphicsien tekijöitä kohtaan. Shirobakon kun sain katsottua niin tartuin vihdoin Haikyuu!! -sarjaan, eli lentopallo animeen. Koska urheilu anime on parasta ikinä! Jään innolla odottelemaan kakkoskautta tuolle sarjalle ja sillä välin kahlaan läpi kaksi kautta pyöräily anime Yowamushi Pedal;ia.

Mutta nyt on palattava takaisin pakkaamisen pariin ja kohta varmaan myös vedettävä takki niskaan ja kengät jalkaan ja auttaa kämppistä ja hänen vanhempiaan kantamaan tavarat autoon. Ottakaa vielä lopuksi suosikki Euroviisu esiintyjäni, voittaja Måns Zelmerlöw & Conchita~ ♥

Vika viikko

Yeees. Vika viikko Vaasassa ennen kun siirryn seuraavaksi pariksi kuukaudeksi Helsinkiin.

Ensin niistä kokeista:
Japanin koe.... lyhyesti ilmaistuna... odotan kesän lopulla olevaa kokoomatenttiä. Alkopassi... noh, tuloksesta en tiedä vielä, mutta jotenki tuntu että helppo kun mikä. Tunti sille oli varattu aikaa, tein sen alta 20 minuutin. Rasti ruutuun menetelmällä, onko väite oikein vai väärin. Ja 50€ meni sinnekkin että hujahti. Viimeiseen kokeeseen (JAMK:in pääsykoe) onkin sitten aikaa vielä 16 päivää.

Kevään hammaslääkäri ajat on käyty. Tai noh, melkein. Tänään olis ollu viimonen sovittu aika. Menin vastaanotolle, odotin reippa 30 min ja sitten tuli oman lääkärin hoitaja hieman pahoittelevan näköisenä ja totesi että oli kyllä mulle laittanut kirjeenä ilmoituksen että tämän päivän aikaa on muutettu, enkö ole saanut sitä? No en. Siinä sitten setviteltiin asiaa ja koska se uusi aika jonka olivat varanneet ei oikein käynyt yksiin oman aikataulun kanssa niin jouduttiin sitten sumplimaan vähän parempi aika. Elokuulle hoitaja sitä yrittää saada, soittaa kun on sopivan ajan löytänyt. Että tällasta tällä kertaa terveys rintamalla.

Cosplay asu on edelleen vähän vaiheessa ja Desuun aikaa hieman reippa 2 viikkoa. Huomenna (keskiviikkona) se olisi tarkoitus saada ommeltua loppuun. Toivottavasti saadaan, muuten joudun ottamaan yhteyttä meidän suvun marttaan ja kysymään voisinki majottautua hetkeksi ensiviikolla heidän kellariinsa rakentelemaan cosplay takkini loppuun. Noh, onneksi kuitenkin vaiheessa on vain takki. Kaikki muut osat asuun mulla jo ovatkin. Mukavat kengät, valkoiset housut, peruukki ja panda pehmo. Meikki vaan pitää suunnitella ja kokeilla, mutta en usko että siihen kovin kauan menee. On tullut keräiltyä jo vähän esimerkkiä ja esimerkkejä että miten silmämeikkini toteuttaisin.

Meillä kämppiksillä on viime aikoina ollu kivoja iltoja kun ollaan katseltu leffoja keskenämme (siis aina kun telkusta ei tullu jääkiekkoa *liitä merkitsevä katse J-chanin suuntaan tähän*). Erityisesti Disney on ollut aika kovassa huudossa viime aikoina kun katsastimme kaikki kolme Aladdin leffaa läpi ja koitimme pitää J-chanin hiljaisena, koska kyseinen Aladdinmaniac olisi voinut resitoida ainakin ensimmäisen elokuvan meille vaikka silmät kiinni ja kieli solmussa. Ihan oikeasti: yksi vuorosana Aladdinin ekasta leffasta ja J-chan käy läpi koko kohtauksen, oikein komeasti ääniä imitoiden. Olen edelleen sitä mieltä että J-chan voisi pyrkiä Japaniin seiyû (ääninäyttelijä) kouluun ja ryhtyä ammattilais ääninäyttelijäksi. Viikonloppuna Japanologi sydämemme kaipaili jotain Japanilaista ja DVD soittimeen luikahti Love Com (short for Lovely Complex), joka sopi täydellisesti aurinkoiseen kevät iltaan teiniromanssillaan. Tänään taas palasimme Disneyn pariin ja katsoimme Mulanin ensimmäisen elokuvan. Kakkosta ei varmaan ehditä katsoa sillä aikamme täällä Vaasassa on vähissä ja DVDt ovat lainassa kaverilta.

Noh, vaikka ei olisi tämän enempää aikaa katsella leffoja niin aina on aikaa viettää tunti ellei parikin keittiön pöydän ääressä juomassa teetä, syömässä leipää/mustikkamuffineja ja lörpöttämässä turhuuksia. Jos iltapala hetkistämme kuvattaisiin video niin niistä saisi aika hyvän komiikka videon toisinaan. Ei herranjestas sitä läpän tasoa, sattuu ihan itseäänkin aivoihin toisinaan. Erityisenä esimerkkinä huonosta vitsailun tasostamme voisi varmaan mainita dajaret. (Wikipedia linkki selittää paremmin kuin minä.) Kiitos erinnäisten Japanilaisten musikaalien, animeiden ja draamojen, on meillä koossa aika kokoelma erilaisia dajareja joita on sitten kiva heittää täysin randomeihin (ja toisinaan sopimattomiin) väleihin ja hekottaa sitten päät käsiin haudattuna sille kuinka huono vitsi oli kyseessä. Japanologit ja heidän huono huumorin laatunsa. Aijai. Ja jos dajaret ei riitä irroittamaan naurunremakkaa meistä kolmesta niin sitten siirrytään kovempiin otteisiin, esimerkkeinä koomikot Sami Hedberg ja Jeff Dunham. Nämä miehet jos ketkä saa nämä tytöt (tai ainakin 2/3 osaa) pyyhkimään naurun kyyneliä silmäkulmista. Tässä muutama esimerkki nauttimastamme huonosta huumorista:


Jeff Dunham kertoo tyttärestään ja tämän ensimmäisestä 'auton tankkaus' seikkailusta.


Sami Hedberg ja kesän hitti biisi. (Voinko tuntea itseni ylpeäksi kun olen käynyt jopa yhdellä Hedbergin keikalla? :'D)

Mutta mutta, lopettelen tämän postauksen näihin tunnelmiin ja ryhdyn miettimään että mitä draamaa sitä tuijottaisi tänä iltana kunnes on aika painella pehkuihin.


Ottakaa vielä Niko Kivelä ja lennot Austraaliaan Air Chinan kyydissä.

Koetta kokeen perään

Alkaa ahdistus taas painaa päälle. Ensi tiistaina ja keskiviikkona olisi Japanin kokeet. Ahdistukseni syy ei tosin ole kokeet itsessään vaan se että tiistaina minulla olisi reippa tunnin mittainen hammaslääkäri aika (reikien korjausta, uh oh) mikä aiheuttaa aikataulu ongelman kokeen kanssa. Hammaslääkäri klo 12:00-> ja koe alkaisi klo 13:00. Tiedän että hammaslääkärin jälkeen olo on kuin joku olisi runtannut leukani paikoiltaan (kaksi reikää alarivissä, boo yah!) joten kokeesta ei tasan tule mitään. Pitää siis yrittää kysyä voinko käydä tekemässä omat puuttuvat koe osioni vasta keskiviikkona. Jos en niin siirrän koko Japani roskan kesän lopulle kokooma tenttiin. Ei kyllä yhtään haluttaisi.

Siitä sitten viikko eteenpäin maanantaille (21.5.) olisi alkopassin testi joka olisi tarkoitus käydä läpäisemässä (yksi mahdollisista kesätyöpaikoista vaatii anniskelupassin). Saa ny nähä miten sekin menee. (Ja tiistaina taas hammaslääkäri... Olen varsin reikiintyväinen ihminen. Toivottavasti en enää tämän reissun jälkeen.)

Ja nyt menneellä viikolla tuli viimein kustu Jyväskylän ammattikorkean pääsykokeisiin jotka sijoittuvatkin sitten kesäkuun alkuun (7.6.). Yyh! Tahdon päästä ainakin näistä kokeista läpi niin pääsisi elämä taas vauhtiin kun täällä Vaasassa se tuntuu junnaavan paikoillaan kiitos Japanologian järjettömän vaikeiden kokeiden. Ja jos tuonne Jyväskylään pääsisi niin nousisivat mahdollisuudet päästä Japaniin vaihtoon ainakin 50%;lla. Eihän sitä tässä ole yritetty vaihtoon kun kuinkahan monta vuotta?

Vaihdosta puheen ollen. Vanhassa blogissa taisi viimeisimpänä entrynä olla Lähetystön apuraha hakemukset. Sehän sitten meni niinkin konkkaan ettei minua kutsuttu edes kokeeseen ja haastatteluun. Jotenka JAMK on tällä hetkellä ainoa toivoni päästä koskaan vaihtoon.

Ja Japanista puheen ollen. Kävin tässä läpi vanhasta journalistani Japanin matkakuviani ja mietin josko rupeaisin postailemaan niitä tähän blogiin silleen vähän muistelo mielessä. Kuvia on aika määrä kun Japanin matkoja on passissa merkattuna jo kolme. Ja löytyypä sieltä yksi Korean reissukin että jos Japani kuvat alkaa kyllästyttämään niin voipa sinne väliin heittää hieman Seoulinkin katukuvaa. Niin että miten on? Kommenttia kehiin ihmiset!