Paras tapa saada ajatukset pois Mext;n päätöksen odottamisesta? No, Camp Nanowrimo tietenkin! Jälleen kuukausi sanojen naputtamista novelliin.
Ajatuksena oli aloittaa jokin aivan uusi projekti campissa, mutta koska viime nanon novelli on edelleen pahasti kesken niin päätin sittenkin jatkaa sen parissa. Katsotaas saisinko toiset 50 000 sanaa kerrytettyä jo ennestään ylipitkään Storm of Chaos -tekeleeseeni. Ja saisinkohan tarinan vihdoin päätökseen. Tarkoitus kun alunperin oli että se tarina olisi loppunut siinä n. 50 000 sanan kohdalla viime vuonna, mutta heh, eipäs loppunutkaan. Paisui vain paisumistaan ja kun tuo maaginen sanamäärä saavutettiin niin totesin tarinan olevan puolessa välissä. Missä meni vikaan? En tiedä. Hahmot päättivät että heidän tarinaansa ei voi kutistaa noin pieneen (epätoivoinen naurahdus) sanamäärään.
Joka tapauksessa, tulen siis viettämään Huhtikuun komeasti taas sormet näppäimistöllä sauhuten. Toivottakaa onnea.
2015/03/28
2015/03/17
Yrittänyttä ei laiteta osa 2.
Eli, lupasin päivitellä sitä mukaan kun asiat etenevät.
Tänään oli siis tarkoitus kirjoittaa mm. siitä kuinka viime viikolla puhe/keskustelutuntien opettajamme Tomoko oli ihanan auttavainen ja kävi meidän vaihtoon hakevien kanssa pienet harjoitus haastattelut, ihan että saisimme hieman tuntua ja henkistä valmiutta Japanin lähetystön haastattelua varten. Me kaikki FKFn hakijat tosiaan saimme kutsut kokeeseen ja haastatteluun Japanin suurlähetystöön, jonne suuntasimmekin eilen jännityksen vallassa.
Enivei, kun kutsut tulivat, sovimme Tomokon kanssa että tämä pitäisi meille haastattelut ja kävisimme sitten läpi heikkouksia ja vahvuuksia joita opettaja huomasi "haastattelun" aikana. Tämä auttoi yllättävän paljon jännittämisen kannalta, sillä kun sai hieman neuvoja että mihin kannatti kiinnittää huomiota omassa puhumisessaan niin sitä osasi sitten suhtautua hieman rauhallisemmin itse haastattelu tilanteessa.
Ja eilen tosiaan oli itse H-hetki. Ensin aamusta istahdimme kokeeseen joka oli jaettu kolmeen osaan jotka vaikeutuivat aina osa osalta. Omasta mielestäni oma kokeeni meni ihan päin hanuria ja henkisesti jo luovutin että, juu ei tuu mitään, turha edes kuvitella. Kokeen jälkeen oli sitten aikaa käydä syömässä ja ostamassa lohtudusmakeisia Tokyokanista ennen kuin palasi takaisin lähetystölle odottelemaan omaa haastattelu aikaa. Mitä lähemmäs oma haastattelu tuli, sitä enemmän sitä kuitenkin rupesi hieman jännittämään, koska noh, mikä tahansa haastattelutilanne jännittäisi ketä tahansa, mutta auta armias kun se pitäisi tehdä Japaniksi. Mutta ei auta itku markkinoilla, haastattelusta oli suoriuduttava parhaansa mukaan. Ja hyvin se menikin, ainakin kun vertasin sitä mielessäni viime vuoden yritykseen joka oli aivan totaalinen katastrofi omalta osaltani. Tällä kertaa kuitenkin onnistuin kuullostamaan itsevarmalta (niin itsevarmalta kun tärisevät kädet vain suvaitsivat) ja sain vastattua suhteellisen selkeästi kaikkiin kysymyksiin.
Kun kaikki oli ohi, suorimme yhden opiskelutoverini kanssa suoraan Starbucksiin kahville ja avautumaan toisillemme kokemuksistamme. Tietenkin kummallakin oli hieman paniikinomainen angstaus siinä sitten meneillään kun Maple Macchiattoja siemailimme auringon paahtaessa kahvilan ikkunasta suoraan pöytäämme. Kun junaan päästiin niin heitettiin koko koe/haastattelu tilanne mielestämme ja koomailimme ja katselimme videoita youtubesta iPadillani. Ja tietenkin valmistauduimme odottamaan lähetystön tuloksia ainakin keskiviikkoon, pisimmillään torstaihin asti.
Aamulla töissä en kuitenkaan saanut haastattelua mielestäni ja kävin haastatteluhetken läpi mielessäni useaankin otteeseen jynssätessäni Hesburgerin pöytiä ja lattioita puhtaaksi. Ja angstasin... kovaa. Kotona sitten yritin taas heittää koko homman mielestäni upottautumalla olkkarin nojatuoliin lukemaan. Ei ole helppoa tämä tulosten odottelu ei. Kun puhelin piipitti sähköpostin saapumista, ensimmäinen ajatus oli että jaa jotain mainospostia jostain.
....eipä ollutkaan. Lähettäjänä tuttu lähetystön työntekijän nimi. Kädet täristen kun naputtelin viestin auki ja saatoin ehkä pitää pientä mekkalaa kun luin kaksi ekaa riviä sähköpostista jossa minua onniteltiin ja ilmoitettiin että lähtetystö on valinnut minut yhdeksi Japanin opetusministeriölle suositeltavista opiskelijoista. Ja niin, nyt on siis tiistai. Koe ja haastattelu oli eilen. Meille sanottiin että tulokset tulevat jossain vaiheessa tällä viikolla, oletimme että ke tai to. Ja joo. Olen ehkä pienimuotoisessa shokissa tai sitten en vain ole vielä tajunnut sitä pientä tosiasiaa että olen oikeasti (n. 90% varmuudella) lähdössä ensi syksynä Japaniin vaihtoon. Vuodeksi. Vuosi maassa jota rakastan. Vuosi Japanilaisessa yliopistossa. Hihi.....
Mutta mutta, tässä vaiheessa tilanne on siis vielä se että lähetystö suosittelee vasta Japanin opetusministeriölle josta päätös tulee jossain vaiheessa kesällä. Ja sen jälkeen pitää vielä odotella että edellä mainittu ministeriö keskustelee yliopistojen kanssa. J-chanin kokemusta lainaten: lentotiedot saapuu about kuukaus ennen itse lähtöpäivää. Haha, jännittävä kesä tulossa.
Joten jään tässä nyt sitten odottamaan seuraavaa sähköpostia lähetystöltä ja siihen asti biletän henkisesti ja yritän sisäistää sitä tosiasiaa että olen aika pirun varmasti lähdössä sinne vaihtoon syksyllä.
Päivittelen taas tämän asian osalta kun saan lisää tietoa. Siihen asti yritän keksiä jotain muuta kirjoitettavaa. Siihen asti.
Sanna, over and out. じゃーねー！
Tänään oli siis tarkoitus kirjoittaa mm. siitä kuinka viime viikolla puhe/keskustelutuntien opettajamme Tomoko oli ihanan auttavainen ja kävi meidän vaihtoon hakevien kanssa pienet harjoitus haastattelut, ihan että saisimme hieman tuntua ja henkistä valmiutta Japanin lähetystön haastattelua varten. Me kaikki FKFn hakijat tosiaan saimme kutsut kokeeseen ja haastatteluun Japanin suurlähetystöön, jonne suuntasimmekin eilen jännityksen vallassa.
Enivei, kun kutsut tulivat, sovimme Tomokon kanssa että tämä pitäisi meille haastattelut ja kävisimme sitten läpi heikkouksia ja vahvuuksia joita opettaja huomasi "haastattelun" aikana. Tämä auttoi yllättävän paljon jännittämisen kannalta, sillä kun sai hieman neuvoja että mihin kannatti kiinnittää huomiota omassa puhumisessaan niin sitä osasi sitten suhtautua hieman rauhallisemmin itse haastattelu tilanteessa.
Ja eilen tosiaan oli itse H-hetki. Ensin aamusta istahdimme kokeeseen joka oli jaettu kolmeen osaan jotka vaikeutuivat aina osa osalta. Omasta mielestäni oma kokeeni meni ihan päin hanuria ja henkisesti jo luovutin että, juu ei tuu mitään, turha edes kuvitella. Kokeen jälkeen oli sitten aikaa käydä syömässä ja ostamassa lohtudusmakeisia Tokyokanista ennen kuin palasi takaisin lähetystölle odottelemaan omaa haastattelu aikaa. Mitä lähemmäs oma haastattelu tuli, sitä enemmän sitä kuitenkin rupesi hieman jännittämään, koska noh, mikä tahansa haastattelutilanne jännittäisi ketä tahansa, mutta auta armias kun se pitäisi tehdä Japaniksi. Mutta ei auta itku markkinoilla, haastattelusta oli suoriuduttava parhaansa mukaan. Ja hyvin se menikin, ainakin kun vertasin sitä mielessäni viime vuoden yritykseen joka oli aivan totaalinen katastrofi omalta osaltani. Tällä kertaa kuitenkin onnistuin kuullostamaan itsevarmalta (niin itsevarmalta kun tärisevät kädet vain suvaitsivat) ja sain vastattua suhteellisen selkeästi kaikkiin kysymyksiin.
Kun kaikki oli ohi, suorimme yhden opiskelutoverini kanssa suoraan Starbucksiin kahville ja avautumaan toisillemme kokemuksistamme. Tietenkin kummallakin oli hieman paniikinomainen angstaus siinä sitten meneillään kun Maple Macchiattoja siemailimme auringon paahtaessa kahvilan ikkunasta suoraan pöytäämme. Kun junaan päästiin niin heitettiin koko koe/haastattelu tilanne mielestämme ja koomailimme ja katselimme videoita youtubesta iPadillani. Ja tietenkin valmistauduimme odottamaan lähetystön tuloksia ainakin keskiviikkoon, pisimmillään torstaihin asti.
Aamulla töissä en kuitenkaan saanut haastattelua mielestäni ja kävin haastatteluhetken läpi mielessäni useaankin otteeseen jynssätessäni Hesburgerin pöytiä ja lattioita puhtaaksi. Ja angstasin... kovaa. Kotona sitten yritin taas heittää koko homman mielestäni upottautumalla olkkarin nojatuoliin lukemaan. Ei ole helppoa tämä tulosten odottelu ei. Kun puhelin piipitti sähköpostin saapumista, ensimmäinen ajatus oli että jaa jotain mainospostia jostain.
....eipä ollutkaan. Lähettäjänä tuttu lähetystön työntekijän nimi. Kädet täristen kun naputtelin viestin auki ja saatoin ehkä pitää pientä mekkalaa kun luin kaksi ekaa riviä sähköpostista jossa minua onniteltiin ja ilmoitettiin että lähtetystö on valinnut minut yhdeksi Japanin opetusministeriölle suositeltavista opiskelijoista. Ja niin, nyt on siis tiistai. Koe ja haastattelu oli eilen. Meille sanottiin että tulokset tulevat jossain vaiheessa tällä viikolla, oletimme että ke tai to. Ja joo. Olen ehkä pienimuotoisessa shokissa tai sitten en vain ole vielä tajunnut sitä pientä tosiasiaa että olen oikeasti (n. 90% varmuudella) lähdössä ensi syksynä Japaniin vaihtoon. Vuodeksi. Vuosi maassa jota rakastan. Vuosi Japanilaisessa yliopistossa. Hihi.....
Mutta mutta, tässä vaiheessa tilanne on siis vielä se että lähetystö suosittelee vasta Japanin opetusministeriölle josta päätös tulee jossain vaiheessa kesällä. Ja sen jälkeen pitää vielä odotella että edellä mainittu ministeriö keskustelee yliopistojen kanssa. J-chanin kokemusta lainaten: lentotiedot saapuu about kuukaus ennen itse lähtöpäivää. Haha, jännittävä kesä tulossa.
Joten jään tässä nyt sitten odottamaan seuraavaa sähköpostia lähetystöltä ja siihen asti biletän henkisesti ja yritän sisäistää sitä tosiasiaa että olen aika pirun varmasti lähdössä sinne vaihtoon syksyllä.
Päivittelen taas tämän asian osalta kun saan lisää tietoa. Siihen asti yritän keksiä jotain muuta kirjoitettavaa. Siihen asti.
Sanna, over and out. じゃーねー！
Subscribe to:
Posts (Atom)