Alan pikku hiljaa antamaan periksi sen kanssa että koskaan pääsisin viettämään vaihtovuotta Japaniin. Sen sijaan mielessä on ruvennut muhimaan ajatus rahan säästämisestä jotta voisin lähteä Japaniin vaikka kielikouluun jos en muulla keinolla sinne pääse. Kielikoulut vain maksavat maltaita, asuminenkin kustantaa ihan kiitettävästi saati se että koulun ohelle pitäisi varmaan ottaa töitä. Ei sillä että tämä minua millään tavalla olisi kääntämässä pois ideasta, sillä juuri sitähän haluaisin Japaniin lähteä tekemään. Arki elämää. Kielen opiskelua ja töitä. Mutta sitä ennen pitäisi kerätä kasaan ihan kiitettävä määrä rahaa täällä Suomessa että pääsisi edes jonkin näköiseen alkuun ennen kun niitä töitä Japanista edes löytyisi. Riittävän summan kerääntymistä odotellessa ei sitä auta muu kuin yrittää kynsin-hampain pyristellä eteenpäin opinnoissani täällä Suomessa ja samalla tehdä töitäkin.
Kauniisti valaistu Edinburghin linna sateisena Helmikuun iltana.
Yksi asia mutkistaa rahan säästössä. Olen matkailija sielu. Rakastan matkailua. Ja tuo 10 päivän reissumme Britteihin sai sieluni laulamaan rakkauttaan matkailulle taas sen verta että saa nähdä missä vaiheessa raavin kasaan rahat toisinta kierrokselle Britteihin, ellei jopa Irlantiin. Skotlantikin vie sydämen ihan pelkästään Edinburghin ihanuudella joten sinnekin pitäisi päästä uudelleen. Saati sitten se samperin Uusi-Seelanti jonne olen halunnut päästä käymään sitten ekan Sormusten Herra -leffan viedessä sydämeni. Hobitti -leffat eivät auta asiaa ollenkaan ja kun tyttöporukalla katselee DVD extroja, sitä vain haluaisi lähteä entistä kiihkeämmin matkalle. Voisin jopa harkita working holiday visan hommaamista, mutta sekin vaatii roimaa rahansäästöä.
Mutta, eipäs nyt kuitenkaan innostuta liikaa vaan yritetään selvitä elämästä yksi päivä kerrallaan. Eikös?
Sateinen Grassmarket Edinburghissa iltapimeällä lukuisine pubeineen.
Yritän saada kasaan ryppään kuvia matkastamme Britteihin blogiin postattavaksi tässä piakkoin. Kuvien katselu vaan aiheuttaa hirveää kaipuuta takaisin. Senpä takia varmaan on tullut välteltyä viime vuoden Japanin kuviakin (joita olisi aika roimasti kun 3 kuukautta siellä tuli kuitenkin vietettyä). Fiilikset iskee heti päälle kun näkee ottamiaan kuvia.
Mitäs muuten? Talvi on vaihtunut kevääksi vaikka vielä viime viikolla töissä ollessani sainkin todistaa rankan lumipyryn joka iski Vaasaan aivan yllättäen... ja kestikin ehkä 30-60 minuuttia, sen jälkeen ilma kirkastuikin oikein kauniin aurinkoiseksi. Jep, Suomen sää toisinaan. Huoh.
Ehkä paras synttärikakku ikinä.
Allekirjoittanut täytti 26 vuotta ja alkaa lähenemään kolmeakymppiä hieman turhankin nopeasti. Mihin nuoruus katosi. Pitäisi ruveta aikuistumaan ja miettimään elämää vakavammin. En tahdo. En vielä! Onko pakko? Ei pysty, ei kykene! Ei tässä kämpässä! Hah. Tässä kämpässä ollaan ja pysytään fanityttöinä, fandomit vain lisääntyvät ja laajenevat. Supernaturalin yliluonnollisesta verenvuodatuksesta ei meinata saada tarpeeksi, Game of Thrones sai koukkuunsa heti ekasta jaksosta kun ekan kauden dvd paketti kolahti postiluukusta ja Doctor Who odottaa että olisi aikaa jatkaa aikamatkailua muun elämän ohella. Kirjallisuuskin on alkanut taas maittaa kun sain luettua loppuun Lontoosta ostamani Joanne M. Harris;n The Gospel of Lokin. Loistavasti kerrottua Norjan mytologiaa Kaaoksen jumala Lokin näkökulmasta. Nautin suuresti. Seuraavaksi lukuun lähti George R.R. Martin;n A song of Ice and Fire -sarjan ensimmäinen osa Game of Thrones, tv-sarjan innoittamana tietenkin.
Kirjailijan itsensä signeeraama~
Mietin että pitäisikö sitä jossain vaiheessa kirjoitella yhdestä harrastuksestani josta ei ole tullut hirveästi kirjoiteltua, nimittäin cosplay. On tullut vuosien varrella vedettyä ties minkälaista pukua ylleen ja kuljettua coneissa ihmisten möllötettävänä, kaipa sitä voisi yrittää jonkin näköistä postausta tehdä siitäkin. Erityisesti nyt kun kesän conikausi on taas aluillaan. Itselläni on hallussa jo lippu kesäkuun Desuconiin Lahdessa. Asukin alkaa olla koossa, pitäisi vain löytää jostain mustat housut ja maiharit. Mutta ei siitä nyt tämän enempää.
Pitäisi yrittää selviytyä vielä pari iltaa ilman kämppäkavereita jotka ovat viettämässä pääsiäistä kotosallaan, sillä välin kun itse huomaan olevani varsin kyvytön elämään yksin nykyään. Heräämisestä ei meinaa aamuisin tulla mitään, päivällä ei meinaa saada aikaiseksi oikein mitään ja illat vietetään maratoonaamalla leffoja yömyöhään kun ei muutakaan keksi tai jaksa tehdä. Hirvittää hieman kun joskus pitäisi muuttaa omaan kämppään yksin, että mitähän siitäkin tulee. Hirveä sosiaalisuuden puute. Totta kai sitä tulee nautittua kun saa välillä olla omissa oloissaan ja mietteissään, mutta jotenkin olen tottunut ja nautin siitä kun kämpässä on muutakin elämää ja ääniä. Onneksi tiistaina on taas töitä, tulee pakolla herättyä aikaisin.
Tämän pidemmittä puheitta, hyvää pääsiäistä (tai mitä siitä vielä on jäljellä)!
