Lentoni Helsinki-Vantaalta Kansain kentälle lähti hitusen myöhässä sillä jouduimme odottamaan kenttätyöntekijöitä ruiskuttamaan koneen jäätymisen esto tökötillä. Kun homma oli hoidettu, päästiin vihdoin liikkeelle.
Koneessa oli yllättävän paljon tyhjiä paikkoja, mikä toisaalta oli hyväkin sillä oman paikkani (sekä viereisen paikan) entertainment systeemit eivät toimineet joten jos halusin katsoa jotain, oli siirryttävä käytävän toiselle puolelle keskipaikoille katsomaan. Hetkeksi aikaa sinne siirryinkin, ajatuksena katsoa jotain, mutta ei mielenkiinto riittänyt elokuviin (huono valikoima) joten suurin osa lennosta menikin omalla paikalla nukkuen. Nukuinkin yllättävästi viitisen tuntia koko 9 tuntisesta lennosta, sillä sain sen verran hyvän asennon nukkumiseen kun viereisellä paikalla ei istunut ketään. Käsinoja ylös vain ja makuuasentoon.
Olimme n. 15 minuuttia myöhässä aikataulusta Kansain kentälle laskeutuessamme. Maahantulo proseduurit ja muut menivät suht. nopeasti ottaen huomioon että passintarkastus jonossa oli kaksi koneellista ihmisiä. Laukkuakaan ei tarvinnut odottaa hihnan luona ollenkaan, sen kun käveli oikealle hihnalle, tähyili hetken ja nappasi sitten laukkunsa hihnalta ja lähti tulli tarkastuksen kautta bussipysäkille. Bussimatka kentältä Uehonmachiin kesti n. puoliska tuntia. Uehonmachissa bussista pois jäädessä tapasinkin sitten vastaan tulleen Asayo-sanin ja tämän siskon perheineen (Kanako, Shinji, 6-vuotias Yuri ja 4-vuotias Toshi). Nopeat esittelyt puolin ja toisin ennen kuin hyppäsimme taksiin ja huristelimme Matsuyamachiin jossa Asayo ja Yoshinori asuvat kolmosten kanssa.
'Kotona' odottikin sitten kolmosten ja Kanakon perhen au pairin, Carinan tapaaminen. Tuli juteltua jonkun verran kaikkien kanssa ennen kun Asayo ja Carina lähti kolmosten kanssa käymään sairaalassa hakemassa tytsyille rokotukset ja Kanako perheineen lähti hotellilleen (asuvat siis Chibassa, mutta tulivat Osakaan onsen reissun merkeissä). Itse jäin asunnolle jotta voisin rentoutua ja käydä kylvyssä. (Postailen Japanilaisista kylvyistä joskus toiste) Tulipa jopa otettua parin tunnit tirsat.
Rauhallisen, vaavi täytteisen illan ja äärettömän hyvin nukutun yön (sänkyni on ehkä mukavin IKINÄ!) jälkeen koitti toisen Japani päivän aamu ja ensimmäinen varsinainen lastenhoito päivä aina siihen asti kun oli aika lähteä ajelemaan kohti Arima Onsenia (温泉, onsen = kuuma kylpy) jossa vietimme kaksi yötä yhdessä Asayon ja Kanakon vanhempien, Carinan ja Kanakon perheen kanssa. Ajomatka meni muuten hyvin, mutta rupesin voimaan pahoin Takarazukan kaupungin läpi ajettaessa. Johtui varmaan siitä että tuli tyhmänä vilkuiltua taakse päin Asayon kanssa keskustellessa. Plus että paikalliset ajaa suht. nopeaa vauhtia pienilläkin teillä. Arimaan kuitenkin päästiin turvallisesti.
Arima Onsenilla yövyimme kahdessa mökissä, meillä kun oli sen verran iso porukka koossa ettei mahduttu yhteen mökkiin. Asayo, Yoshi ja kolmoset sekä isovanhemmat yhdessä, minä, Carina ja Kanakon perhe toisessa. Vähän ajan mökeillä hengailun jälkeen oli aika lähteä illalliselle hotellin ruokalaan (2 erillistä rakennusta: Japanilaista ruokailua varten omansa ja länsimaalaista ruokailua varten omansa). Ensimmäisen onsen iltamme ateria oli varsin... öh... kattava. Melkein rupesi tuskan hiki nousemaan Carinan kanssa kun pöytään roijattiin tarjotin toisen perään erilaisia aterian osuuksia. Kyseessä oli siis oikein perinteinen 定食 (teishoku) ateria jota ilmeisesti enää harvemmin nautitaan muualla kuin erikoispäivinä temppeleissä. Tai näin isoisä minulle ja Carinalle selitti.
Illallisen jälkeen olikin aika hakea mökiltä yukatat, tabi sukat ja pienen pyyhkeet ja lähteä lillumaan 'kultaiseen kylpyyn'. Nimensä kultainen kylpy on saanut veden väristä joka siis on sellainen ehkä hieman ruosteisen ruskea, veden sisältämien mineraalien takia. Ilmeisesti oikein hyvää iholle, tuo vesi. Kylvyssä lillumisen jälkeen maittoikin sitten uni joka iikalle.
Seuraavana päivänä Kanakon perhe, Carina ja minä lähdimme hieman seikkailemaan lähimaastoon, suuntana Rokko -vuori jonka huipulle pääsimme hienosti kaapeli hissillä. Ihmettelimme hieman kun samassa hississa olleella toisella perheellä on mukanaan pulkat, mutta syy siihen selvisikin sitten huipulla. Siellä nimittäin oli hieman lunta jotta lapset pääsivät leikkimään. Pienimuotoinen laskettelumäkikin löytyi. Me emme kuitenkaan jääneet leikkimään lumen kanssa vaan lähdimme katselemaan näkymiä Garden Terracelta. Löytyipä sieltä pieni tornikin johon kun kiipesi niin näki komeasti Koben kaupunkiin ja merelle asti. Ja taisi se Osakakin vilahtaa horisontissa. Matkamuisto myymälätkin tuli kierrettyä. En tosin ostanut kuin pienen magneetin.
Nälkä rupesi tässä vaiheessa vaivaamaan joten matka jatkui kaapeli hissillä takaisin alas Arimaan ja aivan hissin lähtöaseman viereiseen pieneen kalaravintolaan. MUTTA! Tämä ei ollutkaan ihan tavallinen kalaravintola! Tässä ravintolassa nimittäin asiakkaat kalastavat kalansa itse ravintolan viereisistä altaista ja vievät ne sitten ravintolan keittiölle jossa ne valmistetaan. Meidän porukka kalasti 2 kalaa per naama ja ai että oli hauskaa. Yuri ja Toshi erityisesti innostuivat kalastamisesta ja olisivat mielellään kalastaneet enemmänkin. Kun kalat oli napattu, oli aika siirtyä sisään ravintolaan ja odottelemaan että ravintolan mukava vanha rouva valmisti jokaisen kalan, kahdella eri tavalla. Olivat muuten hyviä kaloja. Ja ne syötiin päineen ja pyrstöineen, niin ettei mitään jäänyt jäljelle. Kalojen kanssa syötiin tietenkin myös kulhollinen riisiä ja misokeittoa.
Kalat syötyämme palasimme takaisin mökeille lepäilemään hetkeksi. Kanako, Shinji, Toshi ja minä kävimme hieman myöhemmin vielä kävelemässä lähimaastossa, vilkaisemassa muun muassa yhden patsaan ja aivan sen vieressä olevan sillan. Ilta alkoi pimenemään aika nopeasti (aurinko laskee aikalailla joka päivä siinä viiden ja kuuden välillä.) joten kun palasimme mökille olikin aika käydä illallisella ja sen jälkeen mennä taas lillumaan kuumaan kylpyyn joka jäikin sitten viimeiseksi kerraksi.
Seuraavana päivänä eli maanantaina olikin sitten aika suunnata kohti kotia. Kanako perheineen lähti todella aikaisin sillä heidän lentonsa lähti jo jossain kahdeksan aikoihin. Minä ja Carina jäätiin vielä nukkumaan kunnes oli aika nousta ylös pakkaamaan reissukamat kasaan ja mennä aamiaiselle isovanhempien kanssa. Ennen aamiaiselle menoa tosin innostuttiin räpsimään kuvia ja ottamaan hieman videokuvaakin siitä kun yhtäkkiä rupesi satamaan lunta! Lumisade jatkui iltapäivään asti ja aiheutti ongelmia niin autoille kun lentokoneillekkin (Suomalaisena huvitun suuresti tästä) ja loppujen lopuksi kun Carinan ja isovanhempien oli aika lähteä, ei taksi päässytkään kipuamaan ylös hotellille vaan he joutuivat siirtämään lentoaan myöhemmäksi ja odottelemaan että pääsisivät edes läheiselle bussipysäkille. Noh, eipä mekään päästy liikkeelle ennen kuin myöhemmin iltapäivällä koska Yoshi ei uskaltanut lähteä ajelemaan lumen ja loskan keskelle. Kuultiin että alempana (Arima Onsen on siis suht. ylhäällä vuoren rinteessä. Tjtn.) oli tapahtunut pieni auto-onnettomuuskin lumen takia. Lumen hieman sulattua päästiin kuitenkin kaikki liikkeelle. Me ajelimme hiljakseen takaisin Osakaan siinä missä Carina ja isovanhemmat suuntasivat lentokentälle, josta tosin parin tunnin sisään joutuivatkin suuntaamaan Shin-Osakan juna-asemalle ja hyppäämään shinkansen-luotijunaan kun lentokoneet pysyttelivät maassa lumen takia. (Ja mitä, Suomessa 6-8cm lunta kentällä ja koneet saapuvat ja lähtevät mainiosti.. Suomessa siis osataan nämä talvikelitkin.. paitsi tietenkin VR aka Venaa Rauhassa.)
Ja nyt kyllä jätän tämän postauksen tähän sillä muuten tämä venähtää ihan liian pitkäksi. Lisää asiaa, tosin hieman tiiviimmin sitten seuraavassa postauksessa kun sellaisen saan aikaiseksi.
